Kirjoitin jokin aika sitten postauksen ulkonäöstä yhtenä treenin päämääränä varsinaisten tavoitteiden takana. Sain palautteena kehotuksen hakeutua hoitoon koska suhtaudun niin pakkomielteisesti kehooni. Onko ulkonäöstä tullut parissa vuodessa tavoite, jota ei enää saa sanoa ääneen?
Tuntuuko työmatkapyöräily logistisesti hankalalta? Onko vaikea yhdistää hiki päässä polkeminen ja palavereissa käyminen? Ei hätää, tällä yhdellä lauseella kaikki sujuu ongelmitta:
Kun juoksee, tekee mieli voimailla. Ja kun voimailee, tekee mieli juosta. Onko ylipäänsä mahdollista olla tyytyväinen siihen mitä tekee?
Siinä se nyt oli, kesä. Viime kuussa Teriksissä seurattiin unelmia, hämmästeltiin työttömyyttä ja palattiin voimailun pariin.
Olen aina pitänyt puunhalailijoita hieman rasittavina ihmisinä. Mutta ei minulla ole kritisoimisen varaa, sillä oma tarpeeni päästä kosketuksiin luonnon kanssa on yhtäläisen kummallinen.
Kävimme mökkireissun yhteydessä retkellä Karkalin luonnonpuistossa.
Karkalin luonnonpuisto sijaitsee Lohjalla, ja on melkoisen pieni. Perille kannattaa mennä autolla, sillä julkiset jättävät kahdeksan kilometrin päähän.
Hei ihanaa kun löysit tänne! Mitä jos mä sanon sulle, että sä olet etsinyt jotain! Jotain, joka muuttaa sun elämän suunnan?
Sä kaipaat muutosta ja sä tiedät, että sä ansaitset enemmän! Olet tullut oikeaan paikkaan!
Puhdas ruoka, tai puhtaasti syöminen. Mitäs sekin on oikein olevinaan?
Käsite tulee termistä clean eating, mutta se ei tässä paljoa auta.
Millaista kirjallisuutta luen? Miten rentoudun? Mihin haaveilen matkustavani? Nämä ja muutama muu knoppi blogihaasteen muodossa:
Powered by WordPress & Theme by Anders Norén