Tekee aina mieli sitä toista

Kun juoksee, tekee mieli voimailla. Ja kun voimailee, tekee mieli juosta. Onko ylipäänsä mahdollista olla tyytyväinen siihen mitä tekee?

Kuten aikaisemmissa postauksissa Paluu salille ja Hikoillen tulee, viheltäen menee kirjoitinkin, olen viime viikot käynyt salilla ja aloittanut voimatasojen palauttelun. Vaikka on aivan ihanaa tehdä intensiivisiä hikijumppia ja voimailla niin että pelottaa fillaroida salilta kotiin kun kädet pettävät hetkellä millä hyvänsä, samalla kuitenkin kaipaan hirveästi ulos ja pitkille lenkeille.

Kuinka ärsyttävää, että mieli ei voi pysyä edes muutamia viikkoja yhdessä asiassa, vaan aina täytyy haluta sitä toista vaihtoehtoa! Kun kyykkään, ajattelen kaiholla Lappia ja Sveitsiä ja ihania pitkiä juoksu- ja fillarimatkoja. Ja kun juoksen, mietin kuinka ihanaa maastavedot ovatkaan.

Olisi hirveän helppoa, jos olisi jokin yksi tietty juttu, josta olisi aivan liekeissä. Tietäisi että tämä se on mitä minä haluan tehdä. Mutta kun ei ole sitä omaa juttua, on tehtävä niitä lukuisia juttuja jotka tuntuvat kivalta. Eli tässä tapauksessa tasapainoteltava kestävyysjuttujen ja voimailun välillä. Toinen voi olla toisen tukena, mutta kumpi tulee ensin? Voiko kehittyä molemmissa? Tai edes ylläpitää toista kun kehittyy toisessa? Tätä mysteeriä lähden purkamaan

ps. Kaikki hyvät tutkimuslähteet asiasta otetaan kernaasti vastaan. Niissä mitä on itselle tullut vastaan, kuten tässä Outsiden artikkelissa, käsitellään usein voimaharjoittelua kestävyysurheilun tukena, ei tasavertaisena kumppanina.

Previous

Elokuun kuukausikatsaus

Next

Tämä lause ratkaisee kaikki työmatkapyöräilijän ongelmat

2 Comments

  1. Taru

    Sen mitä tähän aiheeseen olen törmännyt, yhdistäminen on oikeasti tosi vaikeaa niin että molemmissa voisi olla tosi hyvä, mutta ilmeisesti joku semihyvä toisessa ja parempi toisessa pitäisi onnistua 🙂 Lihastohtorin blogissa on ollut aiheesta hyvä kirjoitus. Lopussa viitteitä myös tutkimuksiin.

    https://lihastohtori.wordpress.com/2014/05/13/yhdistetyn-voima-ja-kestavyysharjoittelun-perusteet-ja-haasteet-eklund/

    • Lotta

      Omalla kohdalla ne on kyllä varmaan semisurkea ja ehkä vähemmän surkea 😀

      Kiitos linkistä! Pitää tutustua.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén