Olet varmaan kuullut barresta. Se on baletti- ja pilatespohjainen laji, joka oli trendikäs joskus viisi vuotta sitten.
Jostain syystä se on jäänyt kuntokeskussuosikiksi, ja suosion syy ei ainakaan minulle kokeilemalla selvinnyt.
Aikuisuus on nykyään kauhean epämääräistä. Enää ei tarvitse käyttää trenssiä ja silkkihuivia ja permanentata tukkaa. Ei ole pakko hankkia vakivirkaa ja omistusasuntoa. Sen sijaan voi mennä potkulaudalla huppari päällä luovan luokan pätkätöihin. Mutta yksi asia on ja pysyy.
Ajattelin aina, että seikkaileminen on minua etevämpien ja kokeneempien yksinoikeus. Sitten muutin ajattelutapaani ja huomasin, että saan aivan itse päättää, mikä on seikkailua ja mikä ei.
Kerroin muutama postaus sitten, kuinka harrastuksen aloittaminen uudelleen käy hieman egon päälle, mutta oikealla asenteella siitä selvitään. Saattaa olla että annoin omasta moraalisesta tilanteestani hieman ruusuisen kuvan. Tai siis todella ruusuisen kuvan. En nimittäin ole yhtään ylpeä niistä ajatuksista, joita päässä on välillä pyörinyt.
Garminin Forerunner 945 on etenkin juoksijoille, pyöräilijöille ja multisporttaajille suunnattu kello, jonka rannesykemittausta ja monipuolisuutta on pakko kehua.*
Reilun puolen vuoden tauon jälkeen crossfit-treeneihin palaaminen ei ole helppo homma, ei fyysisesti eikä henkisesti.
Miten suhtautua siihen, kun kalenteri ei yhtäkkiä pullistelekaan palavereja ja projekteja?
En kadehdi urheilijoita. Paitsi että saa tehdä työtään jatkuvasti uusia ennätyksiä ja mitaleita janoavan yleisön edessä, joutuu myös koko ajan kritisoiduksi ulkonäköasioissa. Ja jos jotain olemme oppineet, ulkonäköasioissa ei voi voittaa. Milloin on liian laiha, milloin liian lihaksikas tai muuten vain väärä omaan lajiinsa.
Yhteistyössä NUTS House
Miten käy kun lähtee maratonille kerrankin harjoitelleena? Voiko kivirakassa juoksemisesta nauttia? Ja voiko olla kisaraporttia, joka ei sisällä yksityiskohtaisia kärsimyskuvauksia? Se selviää alta.
En tiedä olinko käynyt Ahvenanmaalla aiemmin. Muistan lapsuudesta jonkun paikan, kun olimme menossa Ruotsiin sukuloimaan ja odotimme pääsyä autokannelle. Oli niin kylmä, että hampaat kalisivat yhteen. Mutta se saattoi olla Naantali eikä Maarianhamina.
Reissusta muistan muuten sen, että oli hirveä myrsky