Sain Into-kustannukselta luettavaksi Leo Straniuksen kirjan Tehokkuuden taika. Suhtauduin siihen ennalta hieman varauksella, sillä olin monen muun tavoin lukenut ja hämmästellyt Hesarin kirjasta tekemää juttua, jossa pääpointiksi oli nostettu se, että Stranius polkee pyörää palaverin aikana ja tekee pohjenousuja hampaita pestessään. Aikamoista multipaskingia ja elämän optimoimista, tuntui moni, ja vähän minäkin, ajattelevan.
Avainsana: kirjat Page 1 of 2

Ostin muutama viikko sitten elämäni ensimmäiset perinteisen hiihtotyylin sukset. Se tarkoitti nollasta aloittamista ja uuden taidon opettelemista, jälleen kerran.

Vaikka testaankin sporttikelloja ja muuta teknologiaa ahkerasti, olen viime syksystä lähtien yrittänyt vähentää kertoja, kun annan teknologian kertoa jotakin minulle itsestäni.

Jos jotain hyvää koronasta seurasi niin se, että luin viime vuonna enemmän kuin pitkään aikaan. Kannesta kanteen luin 51 kirjaa, kesken jäi varmaan parikymmentä.

Tänään sunnuntaina vietetään kansainvälistä lukutaitopäivää. Kello 19 kaikkia kehotetaan tarttumaan kirjaan Read Hourina. Terikset ovat varsinaisia lukutoukkia, joten tärkeän päivän kunniaksi hieman asiaa kirjoista.

Moni lapsuuteni keskeisistä muistoista liittyy kirjoihin. Muistan kuinka seisoin lähikirjaston lastenosastolla ja toivoin enemmän kuin mitään muuta että osaisin lukea, jotta saisin tietää mitä kaikissa kirjoissa lukee. Muistan kuinka televisiossa joku vanha kurttuinen setä sanoi että lukeminen kannattaa aina. En tiennyt kuka Jörn Donner oli, mutta olin hänen kanssaan samaa mieltä. Ja olen vieläkin.

Ystäväni Natalia on Finlandia-palkitun kirjailija Laura Lindstedtin uusin teos. Varsinkin edellinen, Oneiron, sai vastaansa sekä kiitoksia että kohua.
Kohua voisi odottaa seuraavan myös Ystäväni Natalia -kirjasta, onhan sen aiheena seksi. Mutta runkkausmateriaalia tai muuta kohahduttavaa kirjassa ei oikeastaan ole. Mikä ei ole huono asia.