Päätin tosiaan aika ex tempore lähteä Vantaan maratonille vain viikon päästä Vaarojen maratonista. Kukaan ei sanonut että älä nyt helvetissä, varmaan kun tiesivät, että siitä ei ole apua.
Avainsana: maraton
Niin nostalgisia muistoja kuin minulla Helsinki City Marathonista jo kahdeksankymmentäluvulta onkin, en ole tuntenut houkutusta juosta sitä kuin kerran.
Vähän huoletti lähteä Vantaan maralle, kun Vaaroista oli vain viikko. Lohduttauduin sillä, että Vaarat menivät kävellen ja siten kevyemmin kuin jos olisin juossut. Eli olin jo ihan palautunut ja sillee…
Olen kuullut pientä vihjailua siitä, että minulla saattaisi olla marablues. No eikä ole. Eivät nämä merkit yhtään viittaa siihen:
En tiennyt Vaarojen maratonista oikeastaan mitään, enkä edes halunnut ottaa selvää. Vasta perille saavuttuamme tiesin edes sen, missä olimme maantieteellisesti. Reitti tuli siis täytenä yllätyksenä.
Otsikon tokaisi ystäväni kun lähetin hänelle tämän kuvan:
Jotenkin sitä aina käy jotain tämmöistä. Kuten nyt niin, että päätin osallistua Vantaan maratonille, joka on siis viikko Vaarojen maratonin jälkeen. Viikko, ja Vaarat ei ole mikään flätti kaupunkilönköttely. Mutta tuli tarjous, josta en voinut kieltäytyä.
Eikö juoksu kulje? Treeni ei innosta? No äläpä hätäile, apu on lähellä!