Kuopio Tanssii ja Soi on nyt ohi. On viimeisten päivien raporttipostauksen aika. Tässä vikassa osassa katson kaksi näytöstä, leikin ballerinaa, tutustun korealaiseen tanssiin ja bailaan Olvi-hameessa.Maanantai-iltana kävin synkistelemässä israelilaisen Vertigo Dance Companyn Yama-esityksessä. Taidokas esitys sai aikaiseksi festareiden voimakkaimmat tunnereaktiot. Jo esityksen aikana aloin pohtimaan sitä, miten tavallaan pienentyneessä maailmassa eletään kuitenkin niin erilaisissa olosuhteissa. Miten nuo lavalla tanssivat ihmiset konkreettisesti elävät konfliktien keskellä ja vaikkapa täällä kuopiolaisessa lähiössä ei osata arvostaa turvallista, letkeää elämää vaan ryssitään se saamattomuudella ja päihteillä. Joidenkin mielestä Yama oli irrallisia temppuja vailla juonta, mutta minuun ja moneen muuhun setti kolahti. Kuvassa vertigolaisia, minä ja tiedottaja-Tiia kaverikuvassa. Kauniit, komeat ja me valkonaamat 😀Keskiviikko alkoi festareiden päätöspressillä. Taiteellinen johtaja Jorma Uotinen ja toiminnanjohtaja Anna Pitkänen kertoivat viikon menneen kaikin puolin mallikkaasti. Uotinen oli tyytyväinen siihen, että oli onnistunut tuomaan Kuopioon mahdollisimman kansainvälisen kattauksen tanssijoita. Kaikissa päänäytöksissä yleisö taputti seisoen – tämä kertoo siitä, että väkikin tykkäsi. Joskin Savon Sanomat kritisoi alvariinsa seisoalteen taputtamista. Kuulemma meni överiksi. Haha. Ensi kesän festariohjelmaa voi odotella julkaistavaksi alkuvuodesta.
Pressistä kipittelin juhannusta kohden viilentyvälle torille, jossa Jorma ja Anna puhuivat uudestaan ja nähtiin vielä tanssiesityksiäkin.
Esimerkiksi tällainen hauska K dance -jengi nimeltä B2C:
Viimeiseksi kurssiohjelman testaukseksi valikoitui Hot barre -tunti Element Studiolla. Tunnin veti Katariina Pahkala, joka on taustaltaan tanssinopettaja ja pilatesohjaaja. Lämpimän salin keskellä oli tuollainen kuvassa näkyvä tankokehikko, jonka ympärillä treenailtiin. Liikkeet tehtiin tankoa, pieniä käsipainoja, leveitä kuminauhoja ja korokepatjaa hyödyntämällä. Pienieleisillä liikkeillä tuli iso hiki ja seuraavana päivänä tunsin erityisesti olkapäissä, että tuli huhkittua. Tunnilla ei siis liihotella tutuissa salin nurkasta nurkkaan, vaan pysytään hyvinkin paikoillaan, eikä minkäänlaista tanssitaustaa tarvitse olla. Ihan rohkeasti vaan kokeilemaan, jos yhtään kiinnostaa. Katariina vetää Hot barrea Element Studiolla vakkaristi, sinne siis.
Porukoiden pihalla heitin palauttavan heinäsirkan:
Illalla suuntasin vielä kerran Musiikkikeskukselle katsomaan Dada Masilon Gisellen, josta näin alkupätkän osana Gaalaa. Osasin odottaa mahtavaa afrikkalaismeininkiä enkä pettynyt yhtään. Istuin ensimmäisen puoliajan salin takaosassa ja hipsin väliajan jälkeen ihan eturiviin vapaille paikoille. Dadan ja muiden tanssijoiden ilmeikkyys oli niin huikeaa, että sitä oli ilo katsoa ihan läheltä. Toisaalta takaa katsottuna pääsi paremmin ihastelemaan koko koreografiaa. En ole nähnyt alkuperäistä Giselle-balettia, joten en osannut verrata tätä tulkintaa siihen. Olisikin kiinnostavaa mennä joku kerta katsomaan orkkisversio.
Väliajalla koetin tuhannetta kertaa pousata kuin pahvi-Jorma, mutta ei tule mitään. Tiia kuvasi.
Gisellen jälkeen oli loppukaronkan aika. Kuten kuvasta näkyy, alkoi ilta olla jo varsin viileä ja kietouduin Suomi-muodikkaasti Olvin terassivilttiin. Jatkoilta ei ole kuvamatskua, mutta olipahan jamit. Ei ihan joka tiistai-iltana näe Kuopion yössä sen luokan tanssahtelua, nimittäin. Tai mitäpä minä siitä tiedän, kun en yleensä bailaa täällä, varsinkaan tiistaisin, mutta arvailen vain.
Katsotaan, josko inspiroidun vielä laatimaan top 5 -tyyppistä postausta festareiden annista, kun huuru on päästä vähän laskeutunut. Nyt yritän taas sopeutua normaalimpaan elämään.
Kiitos, Kuopio Tanssii ja Soi 2017. Oli ilo tanssia mukana! Ja kiitos äiti ja isä, että hoiditte lapsia lähestulkoon 24/7.
Lue aikaisemmat festaripostaukset osa 1, osa 2, osa 3, osa 4 ja osa 5 sekä Kuopio Tanssii ja Soi urpoille.
***
Thankyou Kuopio Dance Festival Finland 2017. It was a hell of a ride.
Vastaa