Asiasanat: ruuhkavuodet, burnarin partaalla, missä olenkaan ollut kaikki nämä vuodet
Positiivinen ajattelu on yliarvostettua! Listattuna (lähes) kaikki, mikä Teriksiä sapetti yhtenä elokuisena maanantaina.
Olen saanut valtavasti viestejä ja kysymyksiä tämän normaalielämään ja rutiineihin palaamisen projektin tiimoilta. En selvästikään ole yksin etsimässä tasapainoa tavoitteiden, duunin ja muun elämän välillä. Mutta miten sujui ensimmäinen viikko?
Tiedättekö ne ihmiset jotka lesoilevat sosiaalisessa mediassa kuinka treenaaminen on kiinteä osa heidän elämäänsä? Kuinka työt, huvit, lomat, reissut tai yhtään mikään ei katkaise treeniputkea?
No, minä en ole sellainen ihminen. Harva meistä on.
On vihdoin aika aloittaa kiipeilyreissun tapahtumien purkaminen. Ensimmäisenä kerrataan, mitä tuli tehtyä ja missä.
Arki on alkanut, ja kuria tarvitaan myös liikkumiseen. Tällä hetkellä treeneissä vain hotsittaa – ja huolettaa – moni asia.
Vihaan sanaa “voimaannuttava”. Mutta täällä Chamonix’ssa oleminen ja vuorikiipeilykurssille osallistuminen on ollut juurikin sitä. Tänään ylitin itseni niin monta kertaa ja niin monella eri tavalla että oli pakko vähän pillittää kun pääsin kiipeilypäivän päätteeksi
Kitisin oikeasti useamman vuoden että miksi joudun aina tekemään kaikkea kamalaa ja pelottavaa.
Sitten lopulta se syy selvisi.