Kuinka kauan uupumuksesta parantuminen kestää? Voiko siitä ylipäänsä parantua täysin koskaan? Tuleeko treenaamisesta enää mitään burnoutin jälkeen?
Kuten kerroin, kävin hedelmällisyyskartoituksessa. Halusin tietää, voisiko epämääräinen oireiluni johtua siitä, että olisin jo vaihdevuosissa. Kävi ilmi, että en ole.
Samalla otettiin papakoe. Rutiinijuttu, jonka unohdin heti käveltyäni lääkäriasemalta ulos.
Noin viikon päästä vastaamattomissa puheluissani oli outo numero. Googlasin sen, ja kyseessä oli HYKS:in Naistentautien poliklinikan kolposkopian yksikkö. Käsistä lähti tunto saman tien.
Aina välillä toivotaan, että kirjoittaisin siitä, miltä treeniviikkoni näyttää. Näin liikuin yhden marraskuun viikon aikana:
Syksyn treeniteemaksi on puolivahingossa muodostunut tekniikan hiominen. Tekniikka on kaiken harjoittelun pohja, mutta liiallinen tekniikkaan keskittyminen voi myös viedä ilon urheilusta.
Jos seuraat minua instassa, niin oletkin huomannut, että olen jälleen marrasputkessa.
Marrasputkihan siis tarkoittaa sitä, että jokaisena marraskuun päivänä juostaan ulkona vähintään 25 minuuttia.
En ole koskaan oikein tajunnut sitä, että ihmiset valittavat miten kamalaa muuttaminen on.
Olen ollut sitä mieltä, että eihän se nyt kivaa ole, mutta ei myöskään NIIIIIN paha juttu mitä ihmiset väittävät.
Äskeisen muuton jälkeen pyörrän nämä ajatukseni. Se oli ihan helvettiä!
Olen ollut nyt joitakin viikkoja siitä erikoisessa tilanteessa, että elämässä on ollut poikkeuksellisen vähän suorittamista. Tai siis suorittamista on ollut edelleen kaikenlaisten byrokraattisten kommervenkkien, projektien ja työkuvioiden merkeissä, mutta tahdin hidastaminen on auttanut huomaamaan, kuinka turboahdettua oma elämä on normaalitilanteessa.