Kun juoksee, tekee mieli voimailla. Ja kun voimailee, tekee mieli juosta. Onko ylipäänsä mahdollista olla tyytyväinen siihen mitä tekee?
Tekijä: Lotta Page 14 of 41
Olen aina pitänyt puunhalailijoita hieman rasittavina ihmisinä. Mutta ei minulla ole kritisoimisen varaa, sillä oma tarpeeni päästä kosketuksiin luonnon kanssa on yhtäläisen kummallinen.
Millaista kirjallisuutta luen? Miten rentoudun? Mihin haaveilen matkustavani? Nämä ja muutama muu knoppi blogihaasteen muodossa:
Ajattelin aina, että seikkaileminen on minua etevämpien ja kokeneempien yksinoikeus. Sitten muutin ajattelutapaani ja huomasin, että saan aivan itse päättää, mikä on seikkailua ja mikä ei.
Kerroin muutama postaus sitten, kuinka harrastuksen aloittaminen uudelleen käy hieman egon päälle, mutta oikealla asenteella siitä selvitään. Saattaa olla että annoin omasta moraalisesta tilanteestani hieman ruusuisen kuvan. Tai siis todella ruusuisen kuvan. En nimittäin ole yhtään ylpeä niistä ajatuksista, joita päässä on välillä pyörinyt.
Garminin Forerunner 945 on etenkin juoksijoille, pyöräilijöille ja multisporttaajille suunnattu kello, jonka rannesykemittausta ja monipuolisuutta on pakko kehua.*
Reilun puolen vuoden tauon jälkeen crossfit-treeneihin palaaminen ei ole helppo homma, ei fyysisesti eikä henkisesti.
Miten suhtautua siihen, kun kalenteri ei yhtäkkiä pullistelekaan palavereja ja projekteja?
En kadehdi urheilijoita. Paitsi että saa tehdä työtään jatkuvasti uusia ennätyksiä ja mitaleita janoavan yleisön edessä, joutuu myös koko ajan kritisoiduksi ulkonäköasioissa. Ja jos jotain olemme oppineet, ulkonäköasioissa ei voi voittaa. Milloin on liian laiha, milloin liian lihaksikas tai muuten vain väärä omaan lajiinsa.
Yhteistyössä NUTS House
Miten käy kun lähtee maratonille kerrankin harjoitelleena? Voiko kivirakassa juoksemisesta nauttia? Ja voiko olla kisaraporttia, joka ei sisällä yksityiskohtaisia kärsimyskuvauksia? Se selviää alta.