Päätin tosiaan aika ex tempore lähteä Vantaan maratonille vain viikon päästä Vaarojen maratonista. Kukaan ei sanonut että älä nyt helvetissä, varmaan kun tiesivät, että siitä ei ole apua.
Kuulin vain “eikö se ole aika lyhyt palautumisaika” -kommentteja. No onhan se, varsinkin kun en ole näin lyhyisiin väleihin tottunut, ja eritoten siksi, että olen juossut erittäin vähän tänä vuonna.
Perustelin itselleni, että kumpaakaan en tule juoksemaan täysiä, niin samapa tuo. Jos jommassakummassa olisi pitänyt enkan perässä juosta, niin ei olisi kyllä tullut lähtöä toiseen tapahtumaan, joku järki sentään!
Juoksujen välissä ei hirveästi edes ehtinyt tehdä mitään. Vähän kävelin, että jalat vetreytyisivät Vaaroista. Kerran käväisin ilmajoogassa, ja olin kyllä maailman jäykin! Uimista suunniteltiin moneen otteeseen, mutta väliin jäi.
Uinnin sijaan menin Float Kallio -kelluntapaikkaan lillumaan kelluntatankkiin, mistä oli varmasti tosi paljon apua! Kelluessa kun ei voi jännittää mitään lihaksia, eikä nivelille tai millekään kohdistu lainkaan painetta, niin kroppa saa levätä. Sekä tietysti mieli, kun siellä on pimeässä ja hiljaisessa, eikä edes tunne yhtään mitään. (Sain blogin kautta testikertoja tuonne Float Kallioon, tästä myöhemmin enemmän!)
Treenata kun ei ehtinyt eikä kannattanut, keskityin syömiseen. Sekä yritin kaikin voimin muistaa ottaa lisärautaa että saisin henkeä enkä pökräisi.
Kenties perjantaina juoksin sporaan ja siinä kohtaa alkoi kyllä voimallisesti ahdistaa, että hitto kun on tyhmä idea tämä. Muuten koko viikko välissä meni sen ihmeemmin panikoimatta.
Itse juoksu taas – no mistäpä siitä erottaa onko normaalia ja asiaankuuluvaa tukaluutta, ja mikä johtuu siitä, että tasan viikko sitten ryläsin siellä metsässä. Tosiaan kovemmalla vauhdilla olisi voinut olla enemmänkin ongelmaa, mutta nyt ei.
Juoksun jälkeen kaupasta kotiin kävellessä oli sellainen olo, että en hetkeäkään enää halua olla luitteni päällä, mutta se hävisi pian. Seuraavana aamuna koin jotain eksistentiaalihenkistä kokovartalotuskaa, mutta samoin se oli ohimenevää. (Ja saattoi johtua siitäkin että kävin maran päälle vielä kaverin tupareissa illalla…)
Melkein sitä voisi tälläkin viikolla maralle mennä, mutta jääköön nyt väliin!
Vastaa