Vähän huoletti lähteä Vantaan maralle, kun Vaaroista oli vain viikko. Lohduttauduin sillä, että Vaarat menivät kävellen ja siten kevyemmin kuin jos olisin juossut. Eli olin jo ihan palautunut ja sillee…
Sen verran aamulla kuitenkin hermostutti, että en saanut syötyä. Paikan päällä aika ennen starttia meni tuttuja moikkaillessa, ja äkkiä sitä sitten pitikin lähteä.
Juoksin siis Läskimaijan ja lopun possen (kahjot kuvassa ylhäällä) kanssa Guinnessin ennätystä varten. Tavoite oli alittaa edellinen 36,6 kiloisen rinkan kanssa juostu maratonenkka, 5:43. Mukana porukassa oli pari muuta juoksijaa ja remmiin lyöttäytyivät myös keppihevosilla reitin kiertänyt kaksikko, sekä ekalla maratonillaan ollut lukijani.
Porukka oli oikein mahtava, siinä sitä kierrettiin reilun kympin rundia ja yritettiin tsempata Läskimaijaa ja kuunneltiin Sabatonia aina kun alkoi mennä vaikeaksi. Ja okei myös Teräsbetonia!!
Koska kyllähän tuollaisen lähes 40 kiloisen rinkan kanssa menee vaikeaksi. Ihan hemmetin vaikeaksi. Itse kun kokeilin sitä maalissa, hyvä että sain sen edes ilmaan maran jälkeen… Siitä syystä en sitten kehdannut missään kohdassa itse mankua, vaikka kyllä siellä välillä sattui ja vitutti, vaikka rauhassa mentiinkin.
Maailmanennätyksestä jäätiin hieman, mutta Suomen ennätyksen Läskimaija sai nimiinsä. Eikä yritys tähän jäänyt, vaan seuraavan kerran hän yrittää sitä ihkauudella Helsinki Marathonilla elokuussa. Eiköhän sitä pidä itsekin sinne suunnata, joko omaa aikaa juoksemaan tai muuten! Kunhan ei vaan sattuisi Terässian kanssa päällekäin.
Uusin mitali ripustetaan aina vähäksi aikaa ikkunaan. En tiedä miksi, näin sitä vaan kuuluu tehdä.
En ehkä ihan heti lähde uusiksi vetämään kahta maraa viikon sisään, tai ainakin alan sitten treenata! Tämä oli nyt 14. kokomaratonini ja aika kovasti olen nyt viidennestätoista haaveksinut…Missä, milloin ja millaista vauhtia irtoaisi, jos kerran pääsisin oikein 1. juoksemaan, 2. juoksemaan omaa vauhtia!
P.S. Kiitos Läskimaija ja muut kanssajuoksijat mahtavasta reissusta, Downtownin pojat kannustuksesta (teidän kyltti oli best!) ja järjestäjät kaikesta (teillä on huikeaa porukkaa siellä hommissa!) ja onnea vielä Niina!
P.P.S. Lue myös Läskimaijan rapsa!
Ylin kuva hra Rönnberg jonka etunimeä en nyt millään muista enkä löydä. Lisään sen kun mysteeri selviää!
Niina
Kiitos vielä kerran kallisarvoisesta tsempistä ja kanssajuoksemisesta!