Olen tämän vuoden aikana opetellut treenaamaan fiiliksen mukaan. Mutta miksi on niin vaikea olla menemättä hampaat irvessä koko ajan?
Avainsana: crossfit Page 2 of 4

Olen saanut valtavasti viestejä ja kysymyksiä tämän normaalielämään ja rutiineihin palaamisen projektin tiimoilta. En selvästikään ole yksin etsimässä tasapainoa tavoitteiden, duunin ja muun elämän välillä. Mutta miten sujui ensimmäinen viikko?

Tiedättekö ne ihmiset jotka lesoilevat sosiaalisessa mediassa kuinka treenaaminen on kiinteä osa heidän elämäänsä? Kuinka työt, huvit, lomat, reissut tai yhtään mikään ei katkaise treeniputkea?
No, minä en ole sellainen ihminen. Harva meistä on.

Alkuvuodesta Teristiimissä on vahingossa lisätty painoa ja vähennetty sitä. Lotta lihoi, minä laihduin. Mitä me tehtiin eri tavalla?

Huh. Allekirjoittaneen vuodenvaihde menikin aivan poikkeuksellisen puuhakkaissa merkeissä. Omien toimistonäätähommien, valmennustöiden ja PT-koulun ohella tuli nimittäin laadittua myös kirja!*

Pyllyt, erityisesti isot pyllyt, ovat huutoa. Ovat toki olleet jo viimeiset viitisen vuotta, joten ei mitään uutta peppurintamalla. Paitsi se, että nykyään meitsikin seuraa Instassa pylly-guru Bret Contrerasia ja kasvattaa takapuolta! Ruumisviikon kunniaksi ajattelin jakaa kanssanne hiukkasen ajatuksiani takaosaston treenaamisesta.

Aloitin tällä viikolla uuden voimaohjelman. Keväällä kipeytynyt lonkka ja sen päälle kesällä kaikkialla muualla kuin levytangon ääressä viuhtominen olivat hukanneet naisen vaivalla hankitut voimatasot, joten päätin aloittaa tämän treenisyksyn palauttelemalla voimaa koneeseen.

Tajusin, että kirjoitan harvemmin normaaleista kuulumisistani ja siitä, mitä elämässä tapahtuu. Tällaista on ollut viime aikoina: