Pyllyt, erityisesti isot pyllyt, ovat huutoa. Ovat toki olleet jo viimeiset viitisen vuotta, joten ei mitään uutta peppurintamalla. Paitsi se, että nykyään meitsikin seuraa Instassa pylly-guru Bret Contrerasia ja kasvattaa takapuolta! Ruumisviikon kunniaksi ajattelin jakaa kanssanne hiukkasen ajatuksiani takaosaston treenaamisesta.
Pepputrendin ollessa kuumimmillaan tuntui, että joka ikinen naisille suunnattu treeniohjelma tai -ohje keskittyi siihen, miten gluteus maximuksesta saisi jumpattua mahdollisimman terhakan tarakan ja nuorison suosimassa puhelaulumusiikissakin laulettiin, että “kunnon kontista näkee on kyykätty“. No, itsehän olen luonteeltani vähän vastarannanniuho, joten buumi johti kohdallani lähinnä siihen, että välttelin kaikkea erityisesti pakaraan ottavaa treeniä. Kyykkäsin toki, sillä voimaa halusin, mutta en valitettavasti oikein syvällisesti tajunnut, että vahvojen jalkojen pariksi tarvitaan vahva perse, eikä siihen välttämättä riitä pelkkä kyykkääminen (toisin kuin nuorisomusiikista voisi päätellä. Älkää kyllä muutenkaan omaksuko treeniohjelmia suomiräpistä!)
Keväällä sitten kipeytin oikean lonkkani ja fysioterapeutin vastaanotolla paljastui, että oikeanpuoleinen gluteus mediukseni eli keskimmäinen pakaralihakseni veteli sikeitä sen sijaan, että olisi hoitanut hommaansa, siis toiminut tärkeänä lonkkaa ja lantiota vakauttavana lihaksena. Jouduin pyllyjumppakuurille!
Pyllyjumppakuurin seurauksena olen nyt siis kääntänyt kelkkani pakaratreenin suhteen: jokaisen treenin aluksi teen muutamat sarjat pakara-aktivaatioharjoitteita, pyrin rakentamaan vahvaa takaketjua myös alueen voimaliikkeillä ja kyykätessänikin mietin jatkuvasti, miltä takapuolessa tuntuu. Suosittelen samaa muillekin, epäaktiivinen takaketju ja etureisipainotteinen kyykkääminen kun kokemukseni mukaan ovat varsin yleisiä ongelmia. Eli uskokaa nyt vaan Bret “Glute Guy” Contrerasia ja pumpatkaa sitä pyllyä!
Suosikkiliikkeeni pyllyjumppaan ovat mm. glute bridge kuminauhalla (jutun ylimmässä kuvassa), hip thrust (oikeastaan sama liike kuin glute bridge, mutta suoritettuna levytanko lantiolla. Tässä saa liikuttaa isoja romuja, viimeksi taisin tehdä 3×10 sadalla kilolla), yhden jalan romanialainen maastaveto (ottaa hyvin torkkuvaan gluteus mediukseen, kun malttaa tehdä laskuvaiheen rauhassa), bulgarialainen askelkyykky (yo. kuvassa käsipainot kädessä) sekä uutena suosikkina sumo-maastaveto.
Muistatteko muuten vielä, miten 1990-luvulla iso takapuoli oli aivan kauhistuttava asia? Naiset – ja yläasteikäiset tytöt – kyselivät toisiltaan, “eihän mun takapuoli näytä isolta tässä?” Mitä tästä nyt sitten voi päätellä? Ei varmaan muuta kuin sen, että olitpa pyllysi iso, pieni, pyöreä, leveä, lattana tai soikea, aina se on jossain vaiheessa ja jonkun mielestä vääränlainen. Vaan jos siinä on voimaa, on aivan yksi ja sama, miltä se takaloosisteri näyttää!
Jumpatessa voi nähtävästi hyvin myös ottaa pienet ettonet!
Juttua kirjoittaessa kuunnellut kappaleet: Elastinen: Hallussa; Sir Mix-a-Lot: Baby Got Back; Busta Rhymes: Twerkit; Nicki Minaj: Anaconda, Sini Sabotage: Levikset repee; Major Lazer: Bubble butt
Vastaa