Kun on yli neljä vuotta treenannut CrossFitiä, on myönnettävä, että siitä on tullut allekirjoittaneen mukavuusaluetta. Tietysti harjoitukset tuntuvat välillä pahalta ja on edelleen monia liikkeitä, joissa olen yhä surkea (teistä puhun, muscle-upit), mutta kun menen salille, tiedän, että pystyn tekemään treenit, osaan tehdä oikeat asiat oikeassa järjestyksessä ja muutenkin olen kärryillä siitä, mitä ympärilläni tapahtuu. Kuinka tylsää!
Niinpä olen ottanut asiakseni yrittää tehdä vähän jotain muutakin, esimerkiksi lyöttäytyä meduusatovereiden mukaan heidän treeneihinsä. Pari viikkoa sitten olin Ninan kanssa käsinseisontatunnilla (kuva alla), sen jälkeen pääsin Sofian peesissä twerkkikurssille (kuva yllä).* Ja on kuulkaas ollut aivan mahtavaa!
Nina käy harjoittelemassa käsinseisontaa tiistaisin Vallilan Movement Factorylla. Itse en ollut koskaan ollut varsinaisella käsinseisontatunnilla, mutta käyn kyllä mahdollisuuksien mukaan salimme voimistelutunnilla ja muutenkin yritän aina silloin tällöin treenata käsinseisontaa ja -kävelyä, joten en nyt onnekseni ollut aivan aloittelija ylösalaisinolohommissa.
Tunti oli hyvin strukturoitu: homma alkoi olkapäiden ja ranteiden lämmittelyllä, josta siirryttiin tekemään harjoituksia kasvot seinää vasten. Sen jälkeen yksi kerrallaan pääsi harjoittelemaan vapaata seisontaa valmentajan avustuksella ja sillä välin muut harjoittelivat ponnistusta ja asennon hakua seinää vasten. Lopuksi vielä tehtiin mainioita keskikropan ja olkapäiden voima- ja liikkuvuusharjoituksia. Oli erinomaisen hauskaa keskittyä kokonaisen tunnin verran vain käsinseisontaan, ja sainkin muutamia oivalluksia siihen. Voin suositella!
Tässä meineilllään aivan kauhea lapojen alueen liikkuvuusharjoite. Uhh.
Rock the Polen twerkkikurssille taas päädyin Sofian jutun jälkeen. Kävi ilmi, että kurssin viimeiselle kerralle oli jäänyt yksi vapaa paikka, ja niinpä pääsin mukaan. En tietenkään ollut koskaan aiemmin twerkannut, ja muut osallistujat olivat kahden aiemman tunnin jälkeen jo aika tavalla pidemmällä, mutta aika pian sain kuitenkin juonesta jotenkuten kiinni. Ja viimeisellä kerralla onneksi harjoiteltiin twerkkausta käsinseisonnassa, joten kokeneena käsinseisontaveteraanina (vitsi!) osasin edes jotain, vaikka takapuolenheiluttelu ei aivan luontevasti sujunutkaan.
Heilutettiin pyrstöä pää alaspäin. Ei muuten oo ihan helppoa!
Näiden lisäksi olen tänä keväänä käynyt myös afrohouse-tunnilla sekä twerkkaamassa raskaan musiikin tahtiin. Koska viimeiset pari vuotta olen lähinnä viihtynyt painonnostotangon, voimistelurenkaiden ja soutulaitteen läheisyydessä, pidän tätä melkoisena seikkailuna oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Ja on tietysti ihan totta, mitä epämukavuusalueella oleskelusta sanotaan: se kehittää. Ei välttämättä omalla kohdallani kuntoa, mutta päätä ihan varmasti. On samaan aikaan kauhistuttavaa ja mahtavaa joutua tekemään asioita, joita ei kertakaikkiaan yhtään osaa (kuten hölskyttää takapuolta rytmisesti musiikin tahtiin). Ah. Lisää tätä.
*Haluaisin kuitenkin korostaa, että Lotan kanssa en ole käynyt suunnistamassa – toisin kuin muut meduusat. Johonkin se raja on vedettävä!
Vastaa