Uusi vuosi, uusi minä. Ei vaineskaan. On kuitenkin hyvä hieman miettiä, mitä kaikkea haluaisi puuhastella seuraavan kalenterivuoden aikana.
Eli kertomus siitä, kuinka kirjoittaja kuvitteli itsestään liikoja, sai tukkapöllyä todellisuudelta ja oppi (toivottavasti) jotakin uutta.
Mikä nykynuoria vaivaa? Miksi parikymppiset ovat niin kauhean… kunnollisia, määrätietoisia ja harkittuja?
2018 oli uuden lukuinnostuksen vuosi. Pääsinkö 50 kirjan tavoitteeseen? Mitkä olivat mieleenpainuvimmat kirjat? Ja mitä lukuhistoria kertoo menneestä vuodesta?
Mitä kaikkein tykätyimmät Instagram-kuvani kertovat kuluneesta vuodesta? Ainakin uusista saavutuksista ja vähän haikeistakin jutuista.
Joko olet kyllästynyt Best nine -kuviin? No ei mahda mitään, täältä olis vielä yksi setti tulossa!
Sekä paljastavat tarinat kuvien takaa, totta kai…
No oikeasti joogassa ei kai voi olla “hyvä” tai “huono”, mutta kyllähän me kaikki tiedetään että tuo on samanlainen selitys kuin se, että “sanallinen arvio on monipuolisempi kuin numerot” vaikka oikeasti kyse on siitä että me ei enää uskalleta sanoa lapsille että vitonen on surkea arvosana, yrittäisit edes.
Tiedättekö kun jotkut ihmiset ovat jouluihmisiä? Minä ajattelin aina että en ollut, mutta se saattoi johtua siitä, että joulut olivat aina jotenkin ankeita ja ikäviä.
Tämä joulu ei ollut.
Joulu on ohi, ja olen iloinen siitä. Koska tänä vuonna erilaisia joulujeesustelijoita oli niin paljon. Tässä inhokkini pahemmuusjärjestyksessä ärsyttävimmistä alkaen: