Uusi vuosi, uusi minä. Ei vaineskaan. On kuitenkin hyvä hieman miettiä, mitä kaikkea haluaisi puuhastella seuraavan kalenterivuoden aikana.
Kuntopohjan rakentaminen.
Kuten edellisessä postauksessa totesin, on kuntokäyrä kääntynyt laskuun, useammastakin syystä. Tänä vuonna aion panostaa entistä enemmän peruskunnon rakentamiseen ja siihen, että peruspalikat ovat kunnossa. Ohjelmistossa siis sopivissa määrin juoksu- ja fillarilenkkejä sekä monipuolisesti crossfit-jumppia, ei pelkkää maastavetoa.
Hotsittaa: Opetella vihdoin uimaan kunnolla, jotta polskimisestakin saisi yhden pk-vaihtoehdon. Juosta edellisvuotista pidempi ultramatka kuin viime vuonna. Suosituksia hyvistä 60-70-kilometrin lappujuoksuista?
Uusien juttujen kokeileminen.
Viime vuonna en tainnut oikein kokeilla mitään uutta. Tänä vuonna asia on toivottavasti toisin.
Hotsittaa: BMX-pyöräily. Rogaining.
Enemmän aikaa ulkona.
Minulla on pieniä eräjormataipumuksia, mutta ei mainittavammin eräjormakokemusta. Tämän vuoksi haluaisin viettää enemmän aikaa ulkona, mielellään myös pidempiä aikoja. Kiipeilyäkin pitäisi treenata, etteivät kaikki viime vuonna opetellut taidot pääse unohtumaan.
Hotsittaa: Tehdä kesällä joku luontoseikkailu, jossa ehkä olisi vähän kiipeämistä ja vaeltamista. Lofootit, Alpit, Lappi.
Treenikavereiden löytäminen.
Oikeastaan kaikkiin edellä mainittuihin kohtiin liittyen olen asettanut tavoitteeksi saada uusia (treeni)kavereita. Terisporukalla toki puuhataan, mutta koska ruuhkavuodet, perheet ja harrastukset, näkeminen jää lopulta todella vähäiseksi. Esimerkiksi pitkillä Nuuksio-lenkeillä tai eräjormailuseikkailuilla seura olisi poikaa sekä kyytien ja menemisten suunnittelu ja toteuttaminen olisi helpompaa jos ei olisi yksin. Facebookin tapahtumasivuilla seuran huuteleminen ja tuntemattomien häiriköiminen kyytien toivossa tuntuu aina vähän oudolta, ja varmasti tulisi tehtyä enemmän juttuja samanmielisten kanssa. Ja bonuksena tietty myös se, että seurassa saisi muitakin kuvia kuin suttuisia selfieitä!
Aiju
Kiipeilyyn, kai bongasit: https://youtu.be/laMJsuF3ptg?t=6530 / https://www.hs.fi/urheilu/art-2000005971871.html?share=02ec922de7dbbb03d938fb01c8b8cba2
Eräjormailua olen itse oikeastaan harrastellut alusta asti itsekseni. Tottakai netin eri palstat ovat kovassa käytössä pohjatiedon keräämiseksi. +150km vaellusta Lapin erämaassa yksin oli silti lähdön hetkellä kauhistuttavaa, mutta loppujen lopuksi reissu oli erittäin hyvä, vaikka yksinäisyyttä tulikin podettua. Pohjalla oli kaksi noin 30-40km yksin taaperrusreissua. Pitäisiköhän itse ottaa tavoitteeksi opetella eräjormailemaan seuran kera?
Lotta
Ristus miten ketterän näköistä!
On varmasti mielenkiintoista jormailla myös yksin. Mietin vain että pitänee olla ensin taitoja. Tai oppiihan niitä sitten kantapään kauttakin :DD
Aiju
Maalaisjärjen kanssa pärjää aika hyvin. Kartasta maastonlukutaito ja ylipäätänsä suunnistustaito auttaa aika monessa; esim. jos merkitty reitti menee jyrkkää, kivikkoista ja juurakkoista kallion syrjää, jossa epäilee kaatuvansa niin ei sinne pakko ole mennä. Vaihtoehtoinen reitti voi olla (yleensä on) pidempi, ryteikköisempi ja märempi, mutta eipähän tule kuperkeikkaa alas ja halkaise kalloaan.
Facen vaellus-ryhmistä hakemalla löytyy aika kattavasti eri reiteistä vinkkejä. Oma Haltin vaellus edelsi tunti tolkulla facen ryhmien selaamista ja muistiinpanoja.
Yksin eräjormailun aloittamiseen suosittelen Repovettä ja Kaakkurin kierrosta (arkena ja lomakausien ulkopuolella). Siellä vedin oman ensimmäisen yksin patikointini ja rakastuin paikkaan. Tänä vuonna haaveissa lähteä melomaan sinne. Yksin, jos ei seuraa löydy.
Lotta
Kiitos vinkeistä! Ehkä sitä pitää rohkaistua ja vain mennä eikä miettiä liikaa! Melominen Repovedellä on mun haavelistalla ollut jo pitkään! Ei sillä että osaisin meloa mutta se nyt on vain pieni este 😀