Arkielämässä on kaksi faktaa: töissä on käytävä, ja omalla autolla tai julkisilla meneminen on tuskallista. Tätä on paljon pyydetty, joten: miten sujuu matkustaminen omin voimin vuoden ympäri, mitkä ovat parhaat varusteet työmatkapyöräilyyn ja miten selviää jatkuvasta hikisyydestä?
Opetus 1: On kaksi perustilaa: trikoot ja ihmisvaatteet
Työmatkapyöräilyn tärkein asia on oman elämäntilanteensa tunnustaminen. Itselläni on matkaa keskustaan noin kahdeksan kilometriä, eli sen verran vähän että sen polkaisee helposti parissakymmenessä minuutissa mutta sen verran paljon että hiki ehtii tulla. Se, millainen päivä on edessä, ratkaisee myös vaatevalinnan.
Jos olen menossa suoraan töihin ja suoraan töistä treeneihin tai kotiin, poljen urheiluvaatteissa: shortseissa ja t-paidassa kesällä tai viileämmillä keleillä trikoissa ja ohuessa kuoritakissa ja sään mukaan alle valittavalla kerrastolla (koskaan ei ole niin kylmä että pitäisi polkea toppatakissa, oikeasti).
Mutta sitten on niitä päiviä, omassa elämässäni kerran-pari viikossa, jolloin vaippahousupyöräily ei tule kysymykseen. On pakko mennä suoraan asiakkaalle aamulla, päivän aikana pitää käydä miljoonassa eri paikassa, puristuksen viimeinen palaveri on muualla kuin toimistolla, töiden jälkeen on menoa, on pakko pysähtyä matkalla jossakin. Näinä päivinä on pakko polkea ihmisvaatteet päällä. Mutta mitä laittaa päälle, kun pitäisi näyttää fiksulta ja kuitenkin liikkua? Uusin suosikkini on Haglöfsiltä saamani Eco proof -kuoritakki, joka täyttää sekä liikkujan että töitä tekevän vaatimukset. Takki päällä on hyvä polkea vaikka sataisi kunnolla (vesipilari 20 000), eikä se päällä kaupungilla liikkuessa tunnu siltä että näyttää kylille eksyneeltä eräjormalta. Normaalia kuoritakkia pidempi malli on tosi hyvä päällä myös polkiessa.
Opetus 2: Pakkaa kamat illalla valmiiksi
Työmatkapyöräilyn kultainen sääntö on: pakkaa kamat illalla valmiiksi. Aamulla pakkaamiseen menee kolminkertainen aika iltaan verrattuna, ja todennäköisyys unohtaa jotakin kasvaa eksponentiaalisesti. Näin saattaa joutua viettämään päivän töissä dinosaurustrikoissa.
Yksi tärkeimpiä varusteita työmatkafillaroinnin onnistumisessa on reppu. Raahaan päivittäin mukana vaihtovaatteita, treenikamoja, eväitä, läppäriä, usein myös kevytuntuvatakkia, jonka voi heittää kuoritakin alle stopin jälkeen. Tärkeintä repussa on koko, istuvuus selkään ja tietenkin tyylikäs ulkonäkö, se kun kulkee mukana koko päivän.
Sain Haglöfsiltä testattavaksi Katla-mallisen 35-litraisen repun, joka on ollut enemmän kuin passeli hirveän tavaramäärän kanniskelemiseen. Vedenpitävä pintamateriaali on erinomainen valinta työmatkafillaristille, silloin ei tarvitse säheltää sadesuojan kanssa. Työmatkapyöräilyrepussa kannattaa olla reilusti taskuja kamojen organisoimista varten. Muusta kamatilasta erillinen läppäritasku on äärimmäisen kätevä keksintö, paitsi että tärkein työväline säilyy paremmin suojattuna, ei myöskään tee lähtemätöntä vaikutelmaa kun kaivaa isosta yhteistilasta läppäriä, jonka suojapussiin on jäänyt kiinni myös rintaliivit, jotka sitten lentävät kaaressa kokoushuoneen lattialle.
Katla-repun erillinen läppäritasku helpottaa palaveriputkessa fillaroivaa
Opetus 3: Perushuollot on hyvä opetella
Kun on menopeli alla vähintäänkin viisi tuntia viikossa, on väistämätöntä että se likaantuu ja kuluu. Katusuola, loska ja huolimattomat kanssaihmiset tarkoittavat sitä, että fillarissa on aina jotakin pientä korjattavaa.
Opettele ainakin perusjutut: sisärenkaan paikkaus ja vaihto, renkaiden vaihto (itselläni on slicksit, kuviorenkaat ja nastarenkaat), jarrujen ja vaihteiden säätäminen, jarrupalojen vaihtaminen… Ihan joka asiasta ei kannata pyörää huoltoon kiikuttaa, ja säästää pitkän pennin kun tekee asioita itse. Työmatkapyörä kuluu väistämättä, joten myös hieman pidemmän aikavälin normaalihuollot, kuten ketjujen, vaijereiden ja pakkojen vaihtaminen, kannattaa opetella tekemään itse. Pyörää kannattaa myös pestä säännöllisesti. (Tästä laistan aina, en pelkästään sen takia ettei taloyhtiössä ole järkevää paikkaa pestä pyörää vaan silkkaa laiskuuttani. Pari kertaa vuodessa ajan pyörän miehen työpaikalle ja jynssään sen hammasharjan kanssa joka kolosta puhtaaksi.)
Huoltaminen ei tietenkään koske vain polkupyörää, vaan myös muita kamoja on pestävä. Kuoritakki kannattaa pestä koneessa säännöllisesti, se tekee kuoren vedenpitävyydelle hyvää (seuraa kuitenkin pesuohjeita).
Opetus 4: Hiki tulee aina
Tuntuu, että monelle se todellinen kynnyskysymys työmatkapyöräilyssä on kuitenkin hiki. Hiki tulee kuitenkin aina, mutta sen kanssa pystyy elämään. Meillä ei ole töissä suihkua, mutta en vain jaksa välittää siitä.
Jos hikeentyminen pelottaa, kannattaa ajaa rauhallisemmin (en tosin ole vielä keksinyt tapaa ajaa niin hitaasti, etteikö tulisi hiki). Laita tarpeeksi kevyesti päälle, valitse sellaiset vaatteet joissa hiki ei näy selvästi tai piipahda ennen palaveria vaihtamassa kuiva paita ja pyyhkäisemässä enimmät hiet pois. Siitä, että niskatukka on vähän märkä, ei oikeasti välitä yhtään kukaan.
Ja jos tuntuu että hikipetteriys on silmiinpistävää, aina voi todeta “Anteeksi kun olen vähän hikinen, tulin pyörällä.” Tätä lainia olen käyttänyt mm. asuntonäytössä (sain asunnon), blogitilaisuudessa (sain heti käteen juotavaa) ja kansainvälisessä pörssiyhtiössä palaveeratessani (sain aikaiseksi innokkaan keskustelun työmatkapyöräilyentusiastien kesken).
Onko vielä jotakin, mitä haluaisit tietää työmatkapyöräilystä? Kysy, niin vastaan!
Juha
Kyllä mää sanoisin että työmatkapyöräilyn ykkösvaruste on tarakan sivulaukut, tai vähintään se tarakka, ettei tarvi reppua selässä pitää. Kuitenkin selkä on ajoviimalta suojassa, niin se hikoaa herkimmin jos reppua käyttää. Lisäksi saa kulkemaan mukana huimasti enemmän tavaraa, ilman että olisi merkittävästi suurempi vaiva. Omalla kohdallani painava reppu aiheutti myös hartia- ja selkävaivoja.
Ja tietty pitää olla äänekäs kilikello.
Lotta
Mulla on myös laukut, tilavuudeltaan ja ajomukavuudeltaan tosi hyvät ehdottomasti. Niitä vain on tosi ikävä kanniskella koko päivän mukana, reppu on siihen käyttöön parempi niin vaihdoin siihen.
Ja joo, kello ehdottomasti. Ja valot ja kypärä.
Ilppa
Mää sain kans juuri sivulaukut, odotan innolla että pääsen kokeilemaan! Niissä onneksi myös olkaremmi eli toivon että kätevät käyttää. Ajoin pitkään repun kanssa mutta selkä hikistyi, välillä oli tilavuushaasteita ja selkä kipeytyi kun paljon kamaa. Katsotaan täyttääkö sivulaukku odotukset :). Meillä on onneksi töissä suihku ja pukukaapit joten voin pitää ”ihmisvaatteet” ja siistin ulkotakin jne. siellä ja rauhassa polkea missä ikinä vaatteissa toimistolle. Illalla pakkaaminen on munkin mielestä must juttu!
Olen huomannut että pyöräily töihin on omalle hyvinvoinnille tosi tärkeää. Olen paremmalla tuulella ja aivot toimii paremmin kuin jos olen kulkenut ruuhkaisella junalla, sama kotiin tullessa.
Lotta
Aivan samaa mieltä, kun on tottunut polkemaan töihin ja saamaan heti aamusta raitista ilmaa ja liikuntaa, ei ole yhtään niin väsynyt olo kun pääsee töihin. Tai kun tulee kotiin. Ja aikaa säästyy merkittävästi julkisiin verrattuna.
Noora
Haglöfsin takki on tosi hieno, hinta vaan melko suolainen 🙁 Onneksi meilläkin on töissä suihkut ja tilaa säilyttää vaihtovaatteita & -kenkiä. Monesti päivän paras hetki on aamuinen työmatka fillaroiden, tulee vaan niin hyvä fiilis. Tässä pohdin just pitäiskö jo vaihtaa nastat alle, aamuisin on pakkasta mutta kotiin lähtiessä plussan puolella. Oon toki muutaman talvenkin jo polkenut töihin, aikaa saa varata vähän enemmän mutta kyllä se silti kannattaa. Jatko-osaa “talvityömatkapyöräily” odotellessa!
Asta
Miten noita pyöränhuoltojuttuja voi sitten opetella? Mulla ei ole ainakaan mitään käryä kuinka jarrja säädetään tai sisärengas vaihdetaan… 🤔
Lotta
Mulla on onneksi ollut mies apuna, häneltä olen oppinut jos vaikka mitä – etenkin mitä kaikkea olen aina tehnyt pyörän huollossa väärin :DDD
Monissa kaupungeissa on pyöräily-yhdistyksiä, jotka järjestävät erilaisia huoltotapahtumia ja -kursseja. Helsingissä myös Pyöräkeskuksesta voi käydä kyselemässä neuvoja, siellä on myös erilaisia huolto-opastuksia kesäaikaan..
Asta
Kiitos tiedosta!