Lupasin kirjoittaa tämän postauksen heti reissusta saavuttuani, mutta arki rysähti päälle ja yhtäkkiä reissusta onkin kulunut jo monta kuukautta ja 160 kilometrin juoksuvaellus Alppien kuuluisimmalla vaellusreitillä tuntuu aivan toisen universumin hommilta.
Mutta parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan: Tour du Mont Blanc
-juoksuvaelluksen mitä, miksi ja milloin (tai oikeastaan mikä, miten ja mitä mukaan, jos tarkkoja ollaan):
Mikä Tour du Mont Blanc?
Tour du Mont Blanc, TMB, on yksi maailman kuuluisimmista vaellusreiteistä, joka kiertää nimensä mukaisesti Mont Blancin massiivin ympäri. 160 kilometrin mittaisen reitin varrelle mahtuu monenlaista vuoristomaisemaa ja kolme maata. Yleisin aloitus- ja lopetuspiste reitille on Chamonix’ssa Ranskassa, mutta mikään ei estä aloittamasta reittiä myös Italian tai Sveitsin puolelta.
Miksi Tour du Mont Blanc?
TMB on reittien klassikko, ja sen varrelta löytyy monenlaista kiinnostavaa ja vaihtelevaa töppyrää ja maisemaa. Amatööritason polkujuoksijaa viihdyttää myös ajatus siitä, että legendaarinen UTMB-kisa kulkee pitkälti samaa reittiä pitkin. Oman useamman päivän töpsyttelyn aikana kerkeää miettiä moneen otteeseen, että miten joku voi vetää tämän yhdessä päivässä ja millaista vauhtia sitä varten täytyy pitää.
TMB on yksi maailman suosituimpia vaellusreittejä, eli palveluita löytyy matkan varrelta valtavasti majapaikoista ja ravintoloista urheilukauppoihin. Klassikkostatus tarkoittaa valitettavasti myös sitä, että reitillä on myös muita ihmisiä. Pelkäsin että joudumme kulkemaan pelkästään possujunassa, mutta pääosin menimme vain omassa porukassa poluilla. Juosten matkaa taittavan pitää toki tottua ohittelemaan vaeltajia, ja “anteeksi, vasemmalta ohi, kiitos” -huikkailut eri kielillä kannattaa harjoitella valmiiksi.
Kannattaako osallistua järjestetylle juoksuvaellukselle vai tehdä reissu omatoimisesti?
Kumpikin onnistuu, kyse on pitkälti siitä haluatko mennä yksin vai oppaan kanssa porukassa ja kuinka paljon haluat nähdä vaivaa homman järjestämiseen itse.
Itse osallistuin PWT Urheilumatkojen järjestämälle reissulle, jossa hintaan (1 700 euron luokkaa) kuuluivat lennot, majoitukset ja iso osa aterioista sekä laukkujen siirto majapaikasta seuraavaan. Oppaana reissullamme toimi mainio Heikki Siivari, jonka vuorikokemuksista sai päivien aikana ammennettua valtavasti oppia paitsi itse reitille myös seikkailuihin ylipäänsä.
PWT:n reissu kesti kaikkinensa vähän yli viikon. Juoksu jaettiin kuudelle päivälle ja pidimme välissä yhden lepopäivän Courmayeurissa (jolloin toki oli henkilökohtaisesti pakottava tarve lähteä maastopyöräilemään ja ihailemaan Les Grandes Jorassesin massiivia). Etappien pituudet vaihtelivat 16 kilometristä reiluun kolmeenkymmeneen, ja nousua oli päivästä riippuen tuhannesta kahteen tuhanteen vertikaalimetriä. Yövyimme vuoristomajoissa ja hotelleissa, ja oli superkiva saada aina päivän vaatteeksi vaihtaa kuivaa ja puhdasta ylle, kun laukut siirtyivät majapaikasta toiseen kuskin kyydissä. Lisäksi lisämaksusta oli mahdollista saada majoitus dormien sijaan kahden hengen huoneissa.
(Nämä viimeiset seikat toki kirvoittivat joiltakin tahoilta hieman kuittailua kermaperseilystä: “oikea” ja “parempi” tapa juoksuvaeltaa TMB on ilmeisesti niin, että kaikki kamat kannetaan itse eikä vaatteita vaihdeta ja nukutaan dormissa tuntemattomien kanssa. Mutta jokainen tavallaan!)
Myös Alppimentorit järjestää Suomesta TMB-reissuja. Alppimentorien reissuilla päivämatkat ovat hieman pidempiä, ja toisin kuin meidän reissullamme, fokus on jo ennen matkaa yhdessä treenaamisessa. Reissun hinta (1 150 euroa) ei sisällä lentoja, majoituksia tai ruokailuja, vaan ne pitää kaikki buukata itse.
TMB:llä toimii valtavasti myös muita operaattoreita, jos kansainvälinen porukka kiinnostaa. Omatoiminen reissu onnistunee myös niin, että maksaa jollekin firmalle kamojen kuljettamisesta seuraavaan majoitukseen (vuoristomajoillekin saa kamansa aasin kyydissä, jos sikseen tulee).
TMB sopii hyvin myös omatoimisesti tehtäväksi, sillä reitti on suhteellisen selkeästi merkitty ja majoitusvaihtoehtoja ja palveluita paljon. Reitti on todella suosittu, joten sesonkiaikaan on viisasta buukata majoitukset etukäteen, jotta varmistaa yöpaikkansa.
Millaisia päivämatkoja TMB:llä kannatta tehdä?
Tästä on kyselty paljon, ja vastaus on tietenkin: riippuu. Haluatko mennä fiilistellen, tykittää aamusta iltaan vai painaa läpi yön?
Juosten reitillä menee aikaa yhdestä kuuteen päivään, vaeltajat kuulemma viettävät reitillä keskimäärin 10-12 päivää. Omat päiväetappimme olivat seuraavanlaiset:
- Chamonix- Les Contamines-Montjoie: 27 km, +1 150 m/-1 050 m
- Les Contamines-Rifugio Elisabetta: 31 km, +2 412 m/-1 399 m
- Elisabetta-Courmayeur: 16 km, +530 m/-1 485 m
- Courmayeur – Le Fouly: 32 km, +2 031 m/-1 592 m
- La Fouly-Trient: 31 km, +1 305m/-1 734 m
- Trient-Chamonix: 28 km, +1 828 m/-2 043 m
Millaisia majoituksia ja ruokapaikkoja Tour du Mont Blancin varrella on?
Kuten sanottua, TMB:n paras (ja toki osin huonoin) puoli on sen suosio: palveluja on valtavasti. Päiväetappien varrelle mahtuu monta vuoristomajaa ja kylää, joissa pysähtyä syömään ja nukkumaan. Vuoristomajojen pihalla voi usein myös telttailla.
Myöskään vettä ei tarvitse raijata älyttömiä määriä, sillä hanoja ja puroja tulee vastaan hyvin usein (joskin ilmastonmuutoksen takia tähänkään ei enää voi täysin luottaa).
Pitääkö olla sairaan kovassa kunnossa? Kuinka paljon pitää treenata?
Tämä on yksi eniten minulta kysytty asia, johon on tietenkin mahdotonta antaa yksiselitteistä vastausta. Riippuu pitkälti siitä, kuinka kovaa ja pitkälle meinaa päivässä mennä.
Itselleni reilun 30 kilometrin päivämatkat olivat juuri passeleita. Matkahan ei tunnetusti tapa vaan vauhti, joten maltillisesti menemällä tällainen hidas mutta sitkeä perustallukkakin pärjää erinomaisesti.
TMB:llä ei ole juurikaan tasaista maastoa, joten tärkein neuvoni treeniin on: treenaa paljon mäkiä, etenkin alamäkiä (reitillä yleensä ylämäet kävellään reippaasti ja alamäet juostaan). Sauvarinnetreeni on parasta, mitä voit valmistautumiseen tehdä. Hyvä alamäkitekniikka paitsi nopeuttaa kulkemista älyttömästi myös on paljon kevyempää kropalle kuin jarruttelu.
Oma treenini oli hyvinkin suunnittelematonta, mutta yritin kesällä muiden aktiviteettien (maasto- ja alamäkipyöräily ja crossfit) ohella käydä vähintään kerran-pari viikossa lenkillä, yleensä mäkipainotteisesti. En tainnut tehdä kevään ja kesän aikana yhtään yli 30 kilometrin lenkkiä enkä juossut paljoakaan teknisillä poluilla, mutta vietin paljon aikaa Malminkartanon jätemäellä, välillä parinakin päivänä putkeen, jotta jalat tottuisivat iskutukseen. Lisäksi hain lihaskestävyyttä salilta tekemällä paljon kyykkyjä, maastavetoja, boksillenousuja lisäpainojen kanssa sekä bulgarialaisia askelkyykkyjä. Olin ennen reissua aivan varma että olen aivan surkea ja hajoan heti ensimmäisen päivän aikana, mutta pääsin ongelmitta koko reitin läpi, ilman yhtäkään kiristystä, kolotusta tai edes rakkulaa. Tasainen dieseltahti ja hyvä lihaskestävyys for the win!
Millaisia varusteita juoksuvaelluksella pitää olla?
Keliolosuhteet reitillä saattavat vaihdella rajustikin: laaksossa voi olla yli 30 astella lämmintä, mutta ylempänä saattaa tulla räntää, vettä ja tuulta. Eli saa olla mukana kaikkea shortseista kuorivaatteisiin ja pipoon! Keli saattaa muuttua hetkessä, joten varustautuminen on oikeastaan elintärkeää.
Tässä osapuilleen minun varusteeni:
- Reppu: Salomonin 12-litrainen juoksureppu
- Lippis, aurinkolasit ja aurinkorasvaa
- Shortsit, t-paita, irtohihat, tuulitakki, kuoritakki ja kuorihousut (vaatteet kuivapussissa repussa)
- Lenkkarit: alkureissusta Hoka One One Speedgoatit, loppureissusta Hoka One One Torrentit (pitkään palvelleet maailman parhaat ja omaan jalkaan istuneet SG:t repesivät yhdessä alamäkirallissa)
- Hyvät hiertämättömät sukat ja teippaukset jaloissa (en tiedä oliko niistä mitään hyötyä mutta en uskaltanut enää jättää poiskaan kun jalat olivat priimakunnossa koko reitin)
- Kartta, kello (jossa reitti mukana), puhelin vedenpitävässä pussissa, otsalamppu
- Eväät: kolme 0,5 litran lötköpulloa, karkkia, pähkinöitä, Noshtin energiamarmeladeja ja urheilujuomaa, varaenergiaa
- Ensiapukamat: Ensisidettä, avaruuslakana, pilli, särkylääkettä, laastareita
- Sauvat: Black Diamond Distance Carbon Z. Sauvat ovat ehdottomasti paras varuste jota reissuun kannattaa hankkia! Mieluiten mallia jonka saa taitettua kasaan ja kiinnitettyä reppuun pitkien alamäkiosuuksien ajaksi.
- Käteistä (tosin itse taisin lopulta melkein kaikkialla maksaa Apple Paylla, mutta joka paikassa korttimaksu ei aina toimi)
- Vaihtokamoissa sitten muuta vaatetta, pyyhe, uikkarit, släbärit jne.
Ja se tärkein: Kannattaako lähteä TMB:lle?
No ehdottomasti! Olen jo pari vuotta kipullut sen kanssa, että juoksutapahtumiin osallistuminen ei ole motivoinut lainkaan, mutta löysin juoksuvaelluksen myötä uuden kulman juoksemiseen. Reissu oli ihan mahtava elämys monellakin tapaa, eikä vähiten siksi että on aivan kreisihieno tunne palata omin jaloin takaisin Chamonix’hin, korkata skumppa ja tirauttaa pari kyyneltä sen vuoksi että on niin helvetin ylpeä itsestään.
Fiiliksiä reissusta löytyy Instagramista @lottapumpui, stoorit reitin varrelta on tallennettu kohokohtiin TMB-tunnisteella. Jos heräsi jotain kysymyksiä, niin kysykää ihmeessä!
Vastaa