Duunistöis – havaintoja töihin paluusta

Olen ollut nyt kokonaisen yhden viikon verran töissä perhevapaiden jälkeen. On siis aika kontribuoida (huomio, hienostelusana! olenhan viestijä!) Teräsmeduusain viralliseen raha- ja työaiheiseen teemaviikkoon omalla postauksella.

Viikon aloituspostauksessa keskustelimme rahasta ja siitä, mitä se meille itse kullekin merkitsee. Terikset työelämässä -jutussa kerroimme unelmista ja toimistohommista. Vähän tässä mietin, että avaisinko omaa urapolkuani siitä kiinnostuneille, mutta koska on perjantai-ilta, väsyttää ja aivot ovat överitilassa viiden päivän aikuisten töiden tekemisen vuoksi, päätin päästää itseni helpommalla. Tässä siispä…

havaintoja ensimmäiseltä työviikolta:

  • Kannatti nähdä vaivaa ja tehdä muutakin kuin keitellä puuroa kotona ollessa. Bloggaaminen ja satunnaiset freelancer-hommat ovat pitäneet  aivotoimintaa sen verran käynnissä, että varsinaisiin töihin palaaminen on sujunut yllättävän mutkattomasti. FYI työt ovat projektijohtajan hommia viestintätoimistossa.
  • 3,5 vuotta poissa toimistolta tarkoittavat väistämättä sitä, että työkaverit ovat osittain uusia. Onneksi työnantaja on jaksanut kutsua myös hemmamamman illanviettoihin ja kyläilemään, on nimittäin merkittävästi helpompaa palata töihin niin, että muistaa ainakin melkein kaikkien nimet. Ja suosikkikaraokebiisit.
  • 11 kilsaa suuntaansa ei olekaan ihan mahdoton työmatka, ei julkisilla eikä fillarilla.
  • Kyllä, toisten tekemä ja pöytään kantama lounas maistuu erityisen hyvälle haarukkaa ja veistä tai jopa syömäpuikkoja käyttävässä aikuisseurassa näin useamman vuoden porsastelun katsomisen jälkeen. Vaikkakin ennätin jo heti tiistaina sössiä lounastauon ja lopulta söin leipää ja maustekurkkua. Virhe, jota en tee usein.
  • Vaikka unohdin viikon aikana kerran puhelimen työpisteelle, kaksi kertaa lounarit toimistolle ja lopuksi takin (avaimet taskussa) yhteistyökumppanin naulakkoon, olen kuitenkin pystynyt aivan kunniakkaasti hoitamaan kaikki varsinaiseen työhön liittyvät asiat.
  • Meidän(kin) 1,5- ja 3,5-vuotiaat apinat pärjäävät päiväkodissa vallan mainiosti ja 1-2 h aamulla, 2-3 h illalla on ihan riittävä määrä yhteistä aikaa arkipäiville.
  • Mun oma tai vaihtoehtoisesti meidän parisuhdeaika alkaa iltaisin noin kahdeksalta. Siinä voi sitten nautiskella hoitovapaalta tutuista rentouttavista askareista, kuten tiskikonetetriksestä ja pyykkirumbasta. Kun tästä vauhtiin päästään, aion joskus treenatakin. Tosin tuo pyöräily käy urheilusta vallan mainiosti.
  • Työpäivän verran paikoillaan istuminen on hirveä killeri kropalle. Pitää muistaa nyt heti alusta saakka ottaa spurtteja printterille ja käydä jututtamassa tiimikavereita släkkiviestien sijaan, että pääsen vielä joulunakin aamulla sängystä ylös.
  • Raha! Sitä kuluu lounaisiin, mutta mitään muuta en ole ennättänyt edes kuvitella ostavani. Hyvä niin, nimittäin eka kuukausipalkka on aika hyvin allokoitu vanhojen menojen kuittailuihin. Ehkä tokakin.
  • Viikonloppu tekee comebackin elämääni. Lasten kanssa kotona ollessa jokainen päivä on jotakuinkin samanlainen. Juuri nyt on siis eka varsinainen perjantai-ilta pitkään aikaan: bileet! Siis istun naputtamassa konetta, kohta möllötän Sopranosia sohvalla, eikä ole edes yhtä kaljaa kaapissa.

Kannattiko palata töihin? Kannatti. Tuskin olen eri mieltä kuukauden tai vuoden päästäkään, mutta lupaan kertoa, jos tulen katumapäälle.

***

I am back at the office and buzzing.

Previous

Noin viikon olut: testissä halpaa märkää

Next

Paskimmat säästövinkit

2 Comments

  1. Mukavia havaintoja töihin paluusta <3 Iloista viikonloppua <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén