Teemaviikko: Raha (ja työ)

Teristen ensimmäinen teemaviikko on täällä! Arjen alkamisen, Ninan töihinpaluun ja viimeaikaisten keskustelujemme kunniaksi aiomme puhua siitä mistä on aina puute: rahasta. 

Tällä viikolla on luvassa muun muassa asiaa töistä ja urasta, kaiken kalleudesta ja siitä, pitäisikö naisella olla omaa rahaa. Lisäksi jaamme paskimmat säästövinkkimme ja kerromme, miten tulisi suhtautua miehen (/kumppanin/deitin) antamiin lahjoihin.

Mutta käynnistetäänpä teemaviikko pienellä raha-aiheisella kyselyllä jäsenistömme kesken:

Ratkaiseeko raha?

Lotta: Ei, mutta raha kieltämättä helpottaa tiettyjä asioita ja itsenäisiä päätöksiä. Ei sillä että minulla olisi ikinä oikeastaan ollut rahaa tai minkään sortin omaisuutta.

Sofia: Raha ei kiinnosta yhtään, vaikka varmaan olisi syytä.

Nina: Ei ratkaise, paitsi silloin kun sitä ei ole. En havittele rikkauksia, mutta haluan elää niin, ettei tarvitse ruokakaupassa valita halvinta jauhelihaa.

Miia: Ainoastaan silloin, jos sitä ei ole ja jostain pitäis saada. Mutta en ole muuten rahan perusteella valikoinut sen enempää työpaikkoja kuin puolisoitakaan. Tai mitään muutakaan mikä tulisi mieleen. Minkä vuoksi en olekaan päässyt rikastumaan. Yhtään.

Paljonko on lompakossa just nyt?

Lotta: Kaksikymmentä Ruotsin kruunua ja läjä kuitteja. Viimeiset käteiset käytin Lappeenrannan torilta ostamaani opetustauluun pari viikkoa sitten. Olen muovirahan suuri ystävä.

Sofia: Joitain senttejä. Siis nimenomaan sentin ja kahden sentin kolikoita. En käytä käteistä kuin ulkomailla ja Facebook-kirppisostoissa. Jälkimmäisiinkin käytän mieluummin MobilePayta.

Nina: Lompakossa on hätäkymppi, mutta lompakko on kotona. Mukana kulkee kännykkäkotelo ja siellä tällä hetkellä kortti ja yksi tuore 8,20 € arvoinen lounasseteli.

Miia: Jotain kolikoita, tuskin yli kahta euroa. En ole yhtään käteisihminen, yritän kuitenkin pitää lompakossa aina 50 sentin kolikkoa (uimastadionin pukukaappia varten), vaihtelevalla menestyksellä.

Säästätkö vai pistätkö sileäksi kaiken mitä tulee?

Lotta: Olen viime vuosina alkanut säästää ja sijoittaa, kun liksa on sellainen että siitä pitäisi pystyä jo pistämään sivuunkin. En säästä esimerkiksi asuntoa varten, vaan yllättäviä menoja ja reissuja varten. Outoa kyllä, mitä enemmän olen säästänyt, sitä kitsaammin haluan säästämiäni rahoja käyttää. Kun säästössä oli vain satasia tai tonni, pistin säästötilin surutta sileäksi reissuja ja hauskaa elämää varten. Nyt en ole koskenut säästötiliin aikoihin.

Sofia: Olen jo vuosikausia pyrkinyt säästämään vähän koko ajan. En oikeastaan tulevaisuuden turvaksi, vaan esimerkiksi siksi, että aina pystyisi lähtemään matkalle kun haluaa. Ja on sitten käynyt niinkin, että säästöjä on todella joutunut käyttämään tulevaisuuden turvaksi, tulevaisuuden osuttua kohdalle.

Nina: Mut narautettiin säästämään eläkerahastoon 23-vuotiaana. Silloin rupesin muutenkin ottamaan taloutta haltuun ja siitä saakka olen enemmän tai vähemmän säästellyt. Kun tulin raskaaksi, tajusin onneksi pistää palkasta maksimit pahojen hoitovapaapäivien varalle jemmaan. Nyt ne on kyllä käytetty ja säästötilillä on kahdeksan euroa.

Miia: En kyllä kumpaakaan. Yleensä joka kuussa jää jotain säästöön (jotain = kympeistä tonneihin), mutta en tietoisesti säästä enkä sijoita. Tulot ja tulonlähteet on “vähän” epäsäännöllisiä, joten joka kuukausi ei välttämättä tule rahaa ollenkaan. Enkä kyllä oikein törsääkään, rahaa menee normielämään.

Mihin törsäsit viimeksi?

Lotta: Minulle tulee todella huono omatunto nättien ihmisvaatteiden ja muiden vastaavien ostamisesta, joten hankin niitä harvakseltaan. Viimeksi taisin törsätä Salomonin polkujuoksutakkiin, joka puolustuksekseni oli 50 prosentin alennuksessa. Ja törsäsinhän minä autokouluun! Se alkaa muuten tänään.

Sofia: Käsitän törsäämisen ylimääräiseksi tai turhaksi osteluksi; hinnakkaampien asioiden ostamiseen on usein perusteltu syy. No, ostin Indiskan alesta aiemmin yli satkun maksaneen överin valkoisen mekon, millä en oikeastaan tee mitään. Normaalihinnalla en olisi raatsinut hankkia sitä, ja onhan tässä tullut juotua pussikaljaa se päällä, että käyttöön meni.

Nina: Törsäsin ihmisten vaatteisiin. Halusin juhlistaa työelämään paluuta parilla uudella vaatteella, jotka eivät ole trikoota. Eiku, osa on, mutta silti.

Miia: Jos törsääminen tarkoittaa rahan laittamista johonkin ei-välttämättömään, niin varmaan kaljaan törsäsin. Muutenkin laitan mielelläni rahani ruokaan, juomaan ja reissuihin, koska inhoan melkein kaikkea tavaraa enkä ole erityisen kiinnostunut rahasta itsestään. Paitsi joo, treenikamppeisiin kyllä tuuttaan välillä surutta rahaa, ostin esim. 50 euron hyppynarun Madridista.

Otamme mieluusti vastaan myös toiveita teemaan liittyvistä aiheista. Pyydä Teriksiltä mitä vain rahaan liittyen, me vastaamme mitä vain!

Previous

Noin viikon olut: Tasan yksi harmaan sävy

Next

Pihistä ja panosta: treenaaminen

2 Comments

  1. Outi

    Urheilu ja raha. Paljonko on paljon uheiluharrastusesta maksaa ja paljonko on liikaa? Esim ratsastus 40-100 e/h? Personal traineri 40-120e/h? Purjehdus x e/h? Mitä teidän harrastukset maksaa per kerta ja/tai kuukaudessa? Millaista vastinetta odotatte saavanne rahalle? Meneekö jossain kipuraja? Oletteko joutuneet jättämään jonnekin urheilutapahtumaan tai treeneihin menemättä rahan vuoksi? Saako maraton tapahtumassa rahoilleen vastinetta?

    • Miia

      Kiitos kommentista Outi 🙂 Kurkkaapa Lotan uusin teksti (https://terasmeduusat.fi/pihista-ja-panosta-treenaaminen/), siellä avataan vähän treenaamisen kuluja, ja myös juttua urkkatapahtumien hinnoista (mm. maratonit) on tuloillaan!

      Muuten omasta puolestani voin kertoa, että ennen mulla meni oman salin kk-maksuun 85–95 e/kk (riippuen kerralla maksettujen kuukausien määrästä), nyttemmin kuulun salin työvoimaan ja siten treenaan maksutta. Muuten mulle kipuraja kertakäynnille menee lajista riippuen n. 15–30 eurossa eikä näitä tule monta kuukaudessa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén