Garminin lippulaivamalliston pienempikokoinen tulokas on pieni multisportkello täynnä isoja ominaisuuksia. Toiminnoiltaan erinomainen kello kärsii siitä, että sykkeen mittaus ranteesta on hetkittäin epäluotettavaa.
Fenix 3 on yksi kaikkien aikojen suosikkikelloistani. Itse pidän maskuliinisista ja isokokoisista kelloista, mutta kapeassa ranteessa kello näyttää helposti kolholta. Päivitetyssä Fenix 5 -sarjassa (nelosversiota ei tehty, koska neljä on huonon onnen numero Garminille tärkeillä Aasian markkinoilla) on onneksi myös pienempikokoinen 5S (paino 67 g, kellotaulun halkaisija 42 mm), jossa on kaikki samat ominaisuudet kuin isoissakin kelloissa, mutta kapeampaan ranteeseen sopivassa muodossa.
Sporttikello-ominaisuudet
Fenix 5:ssä on esiladattuna kymmenittäin urheilulajeja erilaisista juoksu- ja pyöräilylajeista multisportiin, vaellukseen ja golfiin. Itse kokeilin testijakson aikana juoksua, polkujuoksua, sisäsoutua, voimatreeniä ja duathlonia. Kellon käyttöjärjestelmä on siitä kätevä, että omat suosikkilajit voi tallentaa urheilumoodin aloituslistaan, jolloin ei tarvitse selata läpi koko lajilistaa omien vakiolajien löytämiseksi.
Jos omaa suosikkia ei pitkästä listasta löydy, uuden lajin voi luoda manuaalisesti tai ladata Garminin sovelluskaupasta. Vielä kolmosen kohdalla moitin sitä, että itse luotu laji näkyy Connect-ohjelmassa ”other”-merkintänä, nyt itse luodut lajit näkyvät ohjelmassa luodulla nimellään.
Garminin kellojen yksi valteista on datascreenien helppo muokkaaminen ja lisääminen. Valmiiksi asennettujen tietonäyttöjen kanssakin pärjää pitkälle, mutta erilaisia tietoja käpistelevä toki vaihtaa kaikki screenit mieleisekseen. Itse pidän erityisesti sykealuenäytöstä, josta sykealueen seuraaminen on tehty visuaalisesti helpoksi hahmottaa.
Kokovertailussa Garmin Fenix 5S, Garmin Fenix 3 HR sekä Suunto Spartan Sport Wrist.
Sykeominaisuudet
Otetaan huonot uutiset ensin: sykkeen mittaaminen ranteesta ei ole luotettava lähellekään kaikkiin lajeihin. Tasavauhtiseen kestävyystreeniin Elevate-rannemittaus sopii, mutta jos on tarvis käpistellä syketietoja reaaliaikaisesti, kello kannattaa parittaa sykevyön kanssa. Omat sykealueensa voi määrittää manuaalisesti tai testillä, ja niiden muodostumisperiaatteen voi myös valita itse: oletusarvoisesti sykealueet ovat prosentteja maksimista, mutta on mahdollista valita myös laktaattiin perustuvat sykealueet. Myös pyöräilylle ja juoksulle on mahdollista määrittää eri sykealueet.
Tasavauhtisissa juoksu- ja fillaritreeneissä ja keskisykkeitä tarkastellessa ranteesta sykkeen mittaaminen riittää mainiosti. Tein useamman testilenkin, joilla käytin sekä sykevyöllistä Suunto Spartan Sportia että Fenix 5S:ää, ja keskisykkeet olivat muutaman lyönnin vaihteluvälissä. Maksimisykkeissäkään ei ollut tasavauhtisilla lenkeillä kummoistakaan eroa. Malminkartanon jätemäelläkin sykkeet näyttivät suht samalta, joskin rannemittauksen sykedata tulee aina tovin jäljessä. Ainoa ero on maksimisykkeessä, jota Fenix 5S ei ehtinyt napata.
Malminkartanon jättärin sykkeet Suunnon sykevyön (yllä) ja Garminin Elevate-rannemittauksen mukaan.
Erityisen kehnosti Elevate-rannemittaus suoriutui crossfitissä, jossa eri suuntiin heilumista ja huitomista tulee runsaasti. Etenkin liikkeissä, joissa kädet nostetaan pään päälle (työnnöt, leuanvedot, tempaukset jne.) syketiedot tippuivat kokonaan pois.
Helpoin ratkaisu ongelmaan on parittaa kello sykevyön kanssa silloin, kun sykealueita pitää vahdata koko ajan tai sykkeeseen tulee nopeita vaihteluja (tai esimerkiksi uidessa). Parittaminen käy helposti, ja kello tunnistaa ensiasetuksen jälkeen lähettimen vain muutamalla napin painalluksella. Epäkurantti sykedata voimatreenissä ei sinällään haittaa allekirjoittanutta (tiedän melkoisen hyvin katsomattakin, paljonko sykkeeni on esimerkiksi crossfitissä metconien aikana), mutta epätarkka sykkeen mittaus tekee palautumisennusteesta ja kalorinkulutusarviosta (jos sellaista haluaa katsoa) luonnollisesti epäluotettavan.
Akun kesto, käytettävyys ja muut ominaisuudet
Vaikka sykkeen mittaaminen ranteesta ei olekaan ongelmatonta, suosin silti itse rannemallin mittareita ja tarpeen mukaan paritan kellon sykevyön kanssa. Mielenkiintoisinta rannemittauksen antia on käpistellä sykedataa muun kuin treenin ajalta. Kello näyttää neljän tunnin sykkeet sekä seitsemän päivän leposykkeiden trendikaavion, ja lisää monenlaista dataa saa Connect-ohjelmassa, josta voi myös ladata kaiken datan csv-tiedostona, jos haluaa esimerkiksi rakennella omia tietokantojaan vaikkapa Exceliin.
Päivittäisen aktiivisuuden, leposykkeiden ja unen seuraaminen on yllättävän koukuttavaa. Kellon MoveIQ-järjestelmä tunnistaa myös liikkumisjaksot, jotka on tehnyt laittamatta kelloa sporttimoodiin. Esimerkiksi kävelyt ja lyhyet fillarijaksot kello tunnistaa hyvin. Mysteeriksi on tosin jäänyt, mitä olin tehnyt muutamana päivänä töissä, sillä laite oletti minun polkevan crosstrainerilla.
Päivän syke-, uni- ja aktiivisuustietoja. Harmaalla näkyvät olivat kellon automaattisesti tunnistamia arkiliikkumisia.
Omalla käytölläni (tunti pyöräilyä päivässä + 3-5 muuta treeniä viikossa) akku kesti noin viikon. Merkittävä parannus Fenix 3:een verrattuna on laturi. Kolmosmallin laturi oli suorastaan pöyristyttävän kömpelö, nyt laturi on vain pieni USB-johto, jonka toinen pää laitetaan koloon kellon taustaan.
Kellon käyttöjärjestelmä on melko looginen ja helposti omaksuttavissa. Samaa ei voi sanoa etenkään Connect-palvelun verkkoversiosta, joka on kömpelö ja alkuun vaikea hahmottaa. Mobiiliversio ohjelmasta toimii onneksi kiitettävästi, eikä synkkauksen kanssa ollut ongelmia.
Lisätietoja kellosta Garminin sivuilta
*Garmin tarjosi kellon testiin, kokemukset ja näkemykset omiani
Lue vanhempia testejä vanhan blogin puolelta:
Garmin Fenix 3
Suunto Spartan Sport
Garmin Forerunner 235
Suunto Ambit 3 Sport
5 Pingbacks