Syksyn treeniteemaksi on puolivahingossa muodostunut tekniikan hiominen. Tekniikka on kaiken harjoittelun pohja, mutta liiallinen tekniikkaan keskittyminen voi myös viedä ilon urheilusta.
Avainsana: uinti Page 2 of 3
Jos jotain olen urheilusta ja liikunnan harrastamisesta ymmärtänyt niin nämä kaksi asiaa: oppiminen ei ole suoraviivainen prosessi ja leijuminen kostautuu aina. Ja molemmista sain tänään karvaan opetuksen uimahallissa.
Joskus sitä pääsee ihan uudelle tasolle, kun kuvittelee olevansa koiraa uiva grillivarras.
“Sä olet sellainen suorittajaluonne”, summasi minut aikoinaan eräs YTHS:n psykologi. Olisin toivonut kenties hieman syvällisempää ja oivaltavampaa analyysia viiden kerran sessioputken päätteeksi, mutta olihan se kiva että joku ammattilainen vahvisti sen mitä minä olen aina tiennyt. Joillekin motivaatio syntyy luonnostaan ja sisäisesti, mutta minä tarvitsen tavoitteita, jotta saan asioita tapahtumaan.
Suoritus- ja tavoitekeskeisyys on kaksiteräinen miekka. Asioita tapahtuu koska aina pitää olla asioita tapahtumassa, mutta toisaalta tavoitteiden puute saattaa lamaannuttaa tai suorituksessa epäonnistuminen tuntua mittakaavaansa isommalta jutulta. Olen kuitenkin yrittänyt sisäistää sen, että tavoitteen ei tarvitse olla mitään mahdottoman suureellista ja ihmeellistä, vaan riittää että on edes jonkinlainen ajatus siitä, mitä tulee tapahtumaan hieman pidemmällä aikavälillä.
Yksi syksyn siisteimmistä ja jännittävimmistä jutuista käynnistyi maanantaina, kun pääsin mukaan Arenan järjestämään uimakouluun. Viiden viikon aikana opetellaan rintauinnin ja vapaan tekniikoita maailmanmestari Hanna-Maria Seppälän johdolla. Miten sujui uimakoulun startti toimintakykyiseltä vesipelkoiselta?
Välillä on kiva palata bloggaamisen alkuhämärään…ja tehdä vaikka tällainen klassinen treeniviikko-postaus. Muistatteko, kun joskus entisaikaan postaukset saattoivat koostua vaikka pelkästään siitä, millaisen treenin oli tehnyt?
Minua harmittaa, että en ole rohkea ja rämäpäinen. Tiedätte kyllä sen ihmistyypin, joka kuolemaa ja vammautumista pelkäämättä rynnistää tekemään aina jotain älytöntä ja potentiaalisesti vaarallista. Tai ainakin haluaisin olla sellainen ihminen, joka ei skagaile, kun pitäisi ajaa jyrkkä mäki täysillä alas fillarilla tai joka uskaltaa hypätä pää edellä mereen.
Otsikon tokaisi ystäväni kun lähetin hänelle tämän kuvan:
Aika monta kertaa on tässä tullut hehkutettua Allas Sea Poolia Skattan nurkilla. Nyt oli aika laittaa se lopulliseen testiin: mitä mestasta sanovat kluttaamisen ammattilaiset, eli ala-asteikäiset lapset?