“Sä olet sellainen suorittajaluonne”, summasi minut aikoinaan eräs YTHS:n psykologi. Olisin toivonut kenties hieman syvällisempää ja oivaltavampaa analyysia viiden kerran sessioputken päätteeksi, mutta olihan se kiva että joku ammattilainen vahvisti sen mitä minä olen aina tiennyt. Joillekin motivaatio syntyy luonnostaan ja sisäisesti, mutta minä tarvitsen tavoitteita, jotta saan asioita tapahtumaan.
Suoritus- ja tavoitekeskeisyys on kaksiteräinen miekka. Asioita tapahtuu koska aina pitää olla asioita tapahtumassa, mutta toisaalta tavoitteiden puute saattaa lamaannuttaa tai suorituksessa epäonnistuminen tuntua mittakaavaansa isommalta jutulta. Olen kuitenkin yrittänyt sisäistää sen, että tavoitteen ei tarvitse olla mitään mahdottoman suureellista ja ihmeellistä, vaan riittää että on edes jonkinlainen ajatus siitä, mitä tulee tapahtumaan hieman pidemmällä aikavälillä.
Suorittajaluonne tulee esiin toki jokaisella elämänalalla, mutta pitäydytään nyt vaikka treenissä. En osaa haahuilla vaikka välillä haluaisinkin, vaan tarvitaan jonkinlaisia tavoitteita, jotta teen edes jotakin. Minulla on paha tapa kasata erilaisia tavoitteita ja näin kerätä turhaa stressiä muutenkin hektiseen elämään, mutta olen yrittänyt ymmärtää, että tavoite voi olla myös epämääräistä “kehittymistä” ja “oppimista”, eikä välttämättä aina jokin tietty päivämäärä tai selkeä numeerinen suoritus.
Otetaan esimerkiksi tämän vuoden loppu, jolle treenin suhteen on oikeastaan kolme isoa linjaa. Ensimmäisenä ja pääasiallisena tavoitteena on päästä takaisin nousujohteiseen treeniin crossfitissa ja etenkin herätellä kadoksissa olevia voimatasoja. Olen treenannut aktiivisemmin taas pari kuukautta, ja on kiva huomata että tilanne ei ole välttämättä ihan niin huono kuin pelkäsin kevään juoksupainotteisen treenisyklin päätteeksi. Tosin painonnosto- ja voimisteluharjoituksissa olen saanut tuta, että coreni on hirvittävän heikko, joten se on voimatreenissä alatavoitteena. Oma keskivartalon voimani on perinteisesti syntynyt kyykkäämällä ja mavettamalla, mutta suunnitelmissa on ottaa niiden tueksi myös staattisia pitoja ja liikehallintaa.
Vaikka voimailu ja lyhyet intensiiviset jumpat ovat mahtavia, yritän pitää siinä rinnalla mukana myös monellakin eri tavalla tarpeellisen peruskestävyystreenin. Ilmoittauduin ensi kevään Karhunkierroksen 55 kilometrin kisaan, joten on syytä pitää kiinni alkuvuodesta huolella rakennetusta kuntopohjasta. Ideana on tehdä ainakin yksi pidempi pk-treeni viikkoon, esimerkiksi juosten, sauvakävellen tai lumen tultua hiihtäen. Nämä ovat treenejä jotka käyvät helposti tylsäksi, joten seuraksi saa mieluusti ilmoittautua.
Kolmas tavoite on oppia uimaan. Aloitin maanantaina Arenan ja Hanna-Maija Seppälän uimakoulussa (jos missasit postauksen, se löytyy täältä), ja tavoitteena on viiden yhteisen treenikerran ja omien harjoitusten myötä päästä jyvälle uintitekniikasta ja tulla luontevammaksi vedessä.
Epämääräisempiä tavoitteita voi olla vaikeampi mitata kuin vaikka tietyssä ajassa suoritettua lappujuoksua tai tietyn kilomäärän nostamista, mutta tällä hetkellä tavoitteet tuntuvat yhtä kaikki oikein sopivilta. Sellaisilta, että ne jättävät hieman tulkinnan varaa ja tarpeeksi löysää, että voi sluibailla jos siltä tuntuu tai nostaa intensiteettiä jos hotsittaa.
Lue myös:
Kivoista jutuista ja itsekurista
// Treenejä ja muuta hölinää Instagramissa: @Lottapumpui!
Vastaa