Luulitteko että olin jo kokenut kaikki mahdolliset tavat pilata treenit ajattelemalla? Ehei!
Kirjoitin viime viikolla siitä, kuinka liiallinen ajatteleminen häiritsee treenaamista ja pahimmillaan estää kehittymisen. Erittelin silloin ajattelun kahteen erilaiseen mutta yhtä haitalliseen tapaan ajatella: liiallisen tekniikkaan keskittymisen ja ajatusten karkailun epäolennaisuuksiin.
Tällä viikolla treeneissä suoritustani häiritsi vielä kolmas ajattelun tyyppi: ajattelun itsensä ajatteleminen.
Meillä oli tempauspäivä, ja alkuun tein oikein onnistuneita nostoja sen ihmeempiä asiaa funtsimatta. Kunnes sitten erehdyin ajattelemaan ja nostaessani sitten keskityin nostamisen sijaan siihen, että ajattelin ajattelimista. Siis sitä, että huomasin ajattelevani ja rupesin sitten ajattelemaan sitä, että tässä sitä taas ajatellaan.
Onko typerämpää syytä epäonnistua treeneissä kuin ajatella omia ajatuksiaan! Metatason ajattelu on yksi ihmiskunnan oivallisimpia taitoja, mutta tempauksien tekeminen on kaikin puolin väärä paikka omien ajatustensa pohdiskeluun.
Ajattelu on alkanut häiritä treenaamistani kunnolla. Mitä enemmän ajattelen, sitä vaikeammalta kaikki tuntuu. Takapakkia tulee, ja painoissa joutuu vain menemään alaspäin, kun pää estää suorittamisen. Tempauksen kanssa tuntuu siltä, että edes superkevyet tekniikkapainot eivät enää suju, kun alan kaiken muun lisäksi vielä miettiä sitä, että satavuotiaat ja imeväisikäisetkin tempaavat isommilla painoilla kuin minä, eikä siltikään suju. Tai oikeastaan juuri siksi.
Kaikenlaiset vinkit joilla saisi typerän päänsä käännettyä pois päältä otetaan kernaasti vastaan.
Vastaa