Testasin äskettäin jooga nidraa. Se on syvärentoutusta, ohjattua meditaatiota, jotain sellaista – miksi sitä nyt kukakin kutsuu.
En mene tässä sen enempää jooga nidran teorioihin, ihan vaan siitä syystä, että en tiedä niistä mitään. Tämä pelkästään on kokemuspohjainen juttu.
Muistan ohjaajankin sanoista oikeastaan vain sen, että hän sanoi tunnin jooga nidraa vastaavan neljää tuntia unta. Neljää tuntia!
Joogakoulu Nathan sivuilla sanotaan näin: Jooga nidra tarkoittaa suomeksi joogista unennäköä eli täyttä tietoisuutta kaikkien unen vaiheiden läpi. Jooga nidra on perinpohjainen tapa hallita huomion avulla tietoisuuden laajentumista ja syventymistä.
Tämä on myöskin kirjoitettu yhden ainoan kokeilun perusteella, joten tässä ei tosiaankaan olla minkään syvän totuuden äärellä.
Yleensä jos ajatellaan joogaa, ajatellaan liikuntaa. Erilaisia venytysasentoja tai dynaamista liikettä. Vaikka meditaatio ja rentoutuminen kuuluvat joogaan, tällaisella maallisella harrastajalla ne eivät ehkä ole se ensimmäinen mieleen tuleva asia. Eikä välttämättä edes kovin merkityksellinen asia.
En nyt mene tässä siihen, että mikä varsinaisesti on joogaa, henkinen vai fyysinen harjoitus, ne yhdessä, toinen erikseen, toinen toista tärkeämpänä ja niin edelleen. Minua ei edes kiinnosta, olen tässä mielessä sellainen kulttuurishoppailija, että poimin joogasta vain sen, mitä itse haluan.
Noh, jooga nidra on pelkästään sitä meditaatio- tai rentoutusosuutta, tai näin ainakin olen käsittänyt. Tunnilla siis pötkötellään ja ajatellaan ohjatusti (tai onko oikeampi termi “ei ajatella” ohjatusti), sen sijaan että tehtäisiin fyysistä harjoitusta.
En oikeastaan tiedä mitä odotin mennessäni tunnille. Ajattelin ainoastaan että se voisi olla hyväksi minulle.
Sitten kun ohjaaja tunnin alussa selitti, että mitä nidra on, alkoi vähän huolettaa. Hän selitti, että jooga nidra puhdistaa alitajunnasta kaikkea shittiä ja vanhoja traumoja, ja en ole ihan varma kannattaako traumojani purkaa tuosta vain jossain joogatunnilla ilman, että läsnä on vaativan erityistason psykoterapeuttia.
Itse meditaatio meni sillä tavalla, että makasimme lattialla joogamattojen päällä, ja ohjaaja kehotti keskittämään ajatusta vuorotellen eri kehonosiin. En tiedä kuinka kauan se jatkui.
Keskittyminen oli yllättävän helppoa. Toki ajatukset harhailivat, mutta koin silti, että pystyin aika hyvin “kiinnittämään tietoisuuteni” sinne minne pitikin.
Välillä tuli jotain mantran tapaista juttua siitä, kuinka kaikki ongelmani ratkeavat. Hyväksyn.
Sitten päästiin siihen varsinaiseen menoon!!!
Kehonosien jälkeen tietoisuutta piti kiinnittää muualle, ja esimerkiksi kuvitella mielessä erilaisia esineitä ja näkymiä. Se tuntui jotenkin musiikkivideomaiselta. Koko jooga nidran ajan eteneminen oli muutenkin aika paljon nopeampaa mitä oletin. Ei huonolla tavalla, mutta yllätyin siitä.
Oletan, että näiden musiikkivideomaisesti vaihtuvien mielikuvien tarkoitus oli se, että niillä päästäisiin jotenkin kiinni alitajuntaan tai muuta. Oletan myös, että se toimi.
Se osuus oli nimittäin aivan huikea. Ne maisemat ja kuvat olivat todella upeita, ja mietin myös monien kohdalla, että miksi sieltä tuli juuri tällainen mielikuva. Kun piti kuvitella ihana maisema, kuvittelin jotain kenties Irlannin rannikon maisemaa, vihreää, kallioita, merta. En tiedä mistä se tuli.
No joka tapauksessa, se oli tosi siistiä.
Nopeasti vaihtuvien, upean värikylläisten kuvien lisäksi kropassani meni jotain fyysisesti tuntuvia aaltoja. Vähän kuin liikkuvaa kananlihalla olemisen tunnetta.
Harjoitus loppui aika pian tämän osuuden jälkeen, ja siitä tuli siis aivan mielettömän hyvä olo.
Todellakin suosittelen!
Lue myös:
Miksi joogaretriitillä pitää herätä viideltä aamulla?!
Miksi tämä sattuu näin paljon?
Seuraathan jo instagramissa @fitnessfuhrer!
Vastaa