Kesän pisin pyöräretki suuntautui tällä kertaa länteen. Sain Instagramissa paljon kyselyjä reissusta, joten tässä reittimme ja parhaat kahvi- ja leiripaikkatärpit matkan varrelta:
Päivä 1: Helsinki-Siuntio-Inkoo-Tammisaari
Jotta välttäisimme kaikki pääkaupunkiseudun loputtomat tietyöt ja Espoossa eksyilyn, hyppäsimme paikallisjunaan ja ajoimme sillä Siuntioon (kuvittelin vielä pari päivää ennen lähtöä että HSL:n paikallisjunaverkosto ulottuu Karjaalle asti, mutta opin että tämä linja on lakkautettu jo vuosia sitten, joten ajoimme niin länteen kuin paikallisjunalla vain pääsimme).
Siuntiosta aloimme seurata länteen päin Itämeren ympäri kulkevaa Eurovelo-reittiä numero 10, joka kulkee pitkälti isoimpia teitä välttäen ja on selkeästi merkattu. (Fun fact: olen aikoinaan polkenut samaa reittiä pitkin Virossa, ehkä joskus voisi vetää koko lenkin ympäri!)
Ensimmäisen kahvi- ja jäätelötauon pidimme Inkoossa, josta reitti lähti kohti Tammisaarta masentavan nimismiehenkiharaista tietä pitkin. Ensimmäisten kilometrien ärsytys muuttui lopulta iloksi, kun pääsimme hurjastelemaan uudella sileällä asvaltilla Fagervikin ruukille. Päivän aikana ukkosti useampaan otteeseen, joten jäimme pitämään sadetta ruukin kivaan kahvilaan ennen muutaman kilometrin mittaista museotiepätkää, joka oli suorastaan pakahduttavan idyllinen sateen jälkeisessä kimmeltävässä auringonpaisteessa.
Paikallisjunaverkoston laajuuden lisäksi huomasin pian toisenkin oletukseni vääräksi. Kuvittelin nimittäin, että rannikolla on tasaista. Vaan eipä ollut!
Saavuimme Tammisaareen illansuussa, ja matkamittariin oli kertynyt rapiat 70 kilometriä. Kaunis heinäkuinen ilta oli houkutellut kylän täyteen lomailijoita, ja yritimme mahtua useampaankin ravintolaan siinä onnistumatta (esimerkiksi kaupungin parhaaksi valittuun pizzeriaan oli kymmenien metrien jono kadulla!). Lopulta löysimme vapaat paikat ja saimme pizzat naamaan satamaterassi Baywatchissa, josta ajoimme viimeiset kilometrit Västerbyn ulkoilualueelle, joka oli speksattu ensimmäiseksi yöpaikasemme. Useamman järven ja lammen alueelle ulottuvassa Västerbyssä olisi ollut useampiakin vaihtoehtoja yöpymiselle. Päädyimme valitsemaan hieman syrjäisemmän taukopaikan, jonne ajoimme muutaman kilometrin hiekkateitä ja kinttupolkuja. Valinta osui nappiin, sillä saimme olla omassa rauhassamme koko illan.
Päivä 2: Tammisaari-Mathildedal-Teijon kansallispuisto
Tammisaaresta jatkoimme matkaa merkittyä Saaristoreittiä pitkin. Alkuperäinen ajatus oli polkea koko reitti ympäri lauttamatkoineen päivineen, mutta se osoittautui mahdottomaksi logistisista ja aikataulullisista syistä. Reitillä oleviin lauttoihin ei saanut enää lippuja vajaata viikkoa ennen matkaa, minkä lisäksi reissuun olisi pitänyt varata pari päivää lisää, jotta olisimme ehtineet polkea Helsingistä reitille, sitten koko reitin ja vielä takaisin Helsinkiin.
Tammisaaresta lähtiessä reitti on melko tylsä ja jälleen yllättävän mäkinen. Matkan varrella kannattaa ehdottomasti pysähtyä hämmästelemään Latokartanonkoskea ja sen kupeessa sijaitsevia raunoita. Koskelle ja luontopolulle osoittaa vain pikkuruinen kyltti tien varressa, joten kannattaa olla silmä kovana ajaessa.
Iltapäivästä rullailimme Mathildedalin ruukkikylään, jossa päädyimme pitämään pidemmän tauon (osaksi siksi, että kylällä oli melkoisesti jengiä ja istumapaikan sekä ruoan saamisessa kesti, osaksi siksi että Kyläravintola Terhosta sai todella hyvää olutta ja pizzaa joiden äärestä ei ollut kiire takaisin tielle).
Päätimme jättää Kemiönsaaren väliin, tyytyä reilun 70 kilometrin päivämatkaan ja suunnata mahat täynnä pizzaa aivan Mathildedalin kupeessa sijaitsevaan Teijon kansallispuistoon yöksi. Kansallispuistossa leiripaikalle meneminen oli yksi reissun hauskimmista seikkailuista: päätimme valita helpon, lähellä tietä sijainneen leiripaikan sijaan Kalasuntin saaren, jonne ensin ajoimme ja sitten talutimme polkuja pitkin, ylitimme vesistön käsilossilla ja lopulta työnsimme pyörät korkeiden kallioiden päälle. Vaivannäkö todellakin palkittiin, sillä saari ja sen maisemat olivat erinomaiset!
Päivä 3: Teijo-Perniö-Billnäs-Karjaa-Mustio-Korpudden
Mainion illan ja hyvin nukutun yön virkistäminä lähdimme hiljalleen valumaan kohti itää. Retken vauhdikkaimmat kilometrit saatiin heti päivän alkuun lasketellessa aivan uutta asvalttia pitkin Teijosta kohti Perniötä. 58 km/h lastatulla retkipyörällä, ei paha!
Perniöstä suuntasimme pikkuteitä pitkin kohti Raaseporia. Pidimme kahvitauon ihanassa Kosken kartanossa, joka on muuten myös Suomen ympäristöystävällisin tila. Sieltä suuntasimme sorateitä pitkin kohti Pohjaa. Google Maps opastaa kulkemaan kartanon lehmihaan läpi, mutta sen sijaan aivan alku kannattaa reitittää aavistuksen kauempaa vanhaa siltaa pitkin. Reitti alkaa pahaenteisesti kyltillä “Ajo omalla vastuulla”. Varoituksista huolimatta tie ei tosiaankaan ollut reissun pahinta soratietä, vaan oikeastaan oikein nautittavaa gravel-baanaa erinomaisissa maalaismaisemissa.
Billnäsiä kohti kurvaillessemma päädyimme toviksi Ruukkireitille, joka on kaikkien alueen ruukkien halki kulkeva ympyräreitti. Billnäsissä pidetyn burgeritauon ja pienen Karjaa-pyrähdyksen jälkeen lähdimme vielä hämmästelemään Mustion linnaa ja ruukkialuetta, joissa olisi riittänyt tutkittavaa pidemmäksikin aikaa.
Viimeinen ilta vietettiin Mustion takana sijaitsevassa Korpuddenissa, jossa on pari tulipaikkaa, huussi ja merkattu pieni ympyräreitti yksityisen luonnonsuojelualueen kallioille. Viimeinen kilometri Korpuddeniin oli ehkä koko retken kauheinta tietä: kuvitelkaa soratie, jossa soran halkaisija on useampi sentti, ja noiden soramurkuloiden alla on vielä isompia kuoppia. Korpudden oli edellisillan Teijoon verrattuna varsin vaatimaton leiripaikka (kaksi tulipaikkaa ja huussi) mutta ajoi asiansa, sillä tarkoituksena oli heti aamupäivästä ehtiä takaisin Helsinkiin.
Päivä 4: Korpudden-Kirkkonummi
Viimeisen päivän agendalla oli puhtaasti vain ajamista. Saimme sisäpiirin vihjeen että tiellä 25 oli heti aamusta käynnissä mittava soranajo, joten päätimme kuorma-autojen armoilla pientareella pelkäämisen sijaan kurvailla Kirkkonummelle pikkuteitä.
Lohjan St1:n (josta muuten saa aivan erinomaisia munkkeja!) kohdalta käännyimme kohti Siuntiota, ja saimme kokea koko reissun helpoimmat kympit: autio tie, täysin sileää baanaa ja ihana myötätuuli. Siuntiossa päädyimme jälleen Eurovelo 10:lle, tällä kertaa kohti Kirkkonummea. Reitti on kaunis, mutta sen varrelle mahtuu aivan kauhea pätkä niin onnettoman kurjaa soratietä, että pyörästä kirjaimellisesti tippui osia rytyytyksen aikana. Jos et halua rymistellä tai alla on maantiepyörä, kannatta viimeiseen asti välttää Kelan kylän kautta menemistä!
Lopulta rullailimme Kirkkonummelle, josta hyppäsimme junaan kohti Helsinkiä. Jälleen erinomainen pyöräretki, eikä reitissäkään ollut valittamista vaikkei varsinaista suunnitelmaa ollut tehtykään etukäteen! Kokonaisuudessa kilometrejä tuli hieman vajaat 300, eikä eksymisiä tapahtunut muutamaa parin kilometrin pummia lukuun ottamatta, kiitos hyvien reittimerkkien. Saaristoreitin polkematta jääneet osat jäivät kaivelemaan, ehkäpä tässä syksyllä tai ensi kesänä tulee poljettua nekin!
Lue myös:
Puumalan ja Saimaan saaristoreitit
Gotlanti
Yhden yön retkiä Helsingistä
Kytäjä-Usmi
Pyöräretken pakkauslista
// Pyöräretkiä ja paljon muuta Instagramissa: @lottapumpui //
Vastaa