Ostin tänä keväänä elämäni ensimmäisen maastopyörän. Pyöräkaupoilla apuna ollut Salamasalla virkkoi, että Trekilläni voisi hyvinkin ajaa myös alamäkeä.

“No en todellakaan aio ajaa”, totesin.

Leikkaus parin kuukauden päähän:

Lähdössä ekaa kertaa mäkeen. Yhtään ei ole jännittynyt ilme! Kuva: Pusscamp

Miten tässä näin kävi?

Kesällä sitten mieli jotenkin muuttui alamäkiajonkin suhteen. Aloin hiljalleen päästä sinuiksi uuden pyörän kanssa ja kerätä rohkeutta ajamiseen (disclaimerina että olen edelleenkin ihan hirveän arka ja herkkä taluttamaan vaikeita kohtia). Sitten huomasin, että joku kaupitteli rookie-ryhmän lippuaan Pusscampille elokuussa ja päätin tarttua tilaisuuteen.

Ennen leiriä jännitti ihan vietävästi. Miksi olen ylipäänsä menossa? Mitä jos kaadun pahasti? Kuinka näyttävästi pystyn nolaamaan itseni hississä?

Kaikista huolista ja jännityksistä huolimatta leiri oli superhieno kokemus, eikä pelkästään ajamisen puolesta. Tähänastinen maastopyöräurani on ollut yksinäistä lähipoluilla ajamista ja oman pään sisällä touhuamista. Oli erinomaisen virkistävää ja hyödyllistä päästä ajamaan porukassa, oppimaan muilta ja saamaan erinomaista opetusta. Lisäksi päädyin Facebookissa huutelun seurauksena jakamaan mökin, saunan ja paljun aivan huikean mimmiporukan kanssa ja tutustuin viikonlopun aikana isoon liutaan hurjan rohkeita ja hauskoja naisia, joista sain uusia ajokavereita.

Ja sitten se ajaminen. Millainen kehityskaari voikaan olla yhdessä viikonlopussa, kun lähtötaso on melkein nolla!

Perjantaina viilattiin ajoasentoa (arvatkaa vain onko kippurasarvella ajamaan tottuneella vaikeuksia muistaa työntää ehdoin tahdoin kyynärpäitä ulospäin!) ja treenattiin pyörän hallintaa kartioiden ympäri pujottelemalla ja kuormalavojen yli ajamalla (ei olisi tullut mieleen yksinään treenailla tällä tavalla vaikka varmaan olisi pitänyt).

Lauantaina päästiin sitten tositoimiin. Hain Sappee Bike Parkin vuokraamosta järeimmät suojat joita tarjolla oli, ja lähdin aivan superjännittyneenä päivän sessioon. Tekniikkaharjoitusten jälkeen siirryimme metsään, jossa ajoimme valmentajien mukaan “helppoa enduropätkää” (eli aloittelijan silmissä kauhujen mäkiä, jotka olivat täynnä isoja kiviä, kuoppia ja juuria) pienissä osissa, ajolinjoja etsien ja vauhtia hakien.

Aamupäivän aikana koin leirin isoimmat ahaa-elämykset. Kun vauhti vähän kasvoi ja pyörän hallinta parani, pääsin ongelmitta ajamaan kohtia jotka vielä päivää aikaisemmin olisin aivan taatusti kiertänyt tai taluttanut. Valmentajien ja muiden leiriläisten kannustus auttoi ylittämään skagailut moneen kertaan. (Mielenkiintoista kuinka paljon oma pää tulee tekemisen tielle: jos muut eivät olisi menneet heittämällä yhdestä pelottavasta kohdasta, en olisi taatusti mennyt minäkään koska päätin heti kohdan nähdessäni että minä en tuosta muuten uskalla mennä, ja sitten lopulta menin neljä kertaa ongelmitta).

Lounaan jälkeen lähdimme mäkeen. Haimme ensin ajotuntumaa mutkittelevasta pikkumäestä ja sitten lähdimme varsinaisiin mäkiin. Kuin-ka ki-vaa! Ajoimme kahta vihreää eli helpoksi luokiteltua reittiä useampaan kertaan, joka kerta yhä rohkeammin ja vauhdikkaammin.

Lauantain päätteeksi tuntui oikeastaan ihan älyttömältä, millaisista kohdista ja millaisella itseluottamuksella olin mennyt koko päivän ajan. Enkä edes pannuttanut pahasti tai nolannut itseäni hississä. Saattaa olla että melkein yhdessä hissinousussa tirautin pienet ylpeysitkut kun en voinut oikein uskoa että minä täällä ajan mäkeä muina hurjapäinä. Minä, joka ei uskalla mitään!

Leirin jälkeen on ollut hirmuisen innostunut olo (joskin myös vähän väsynyt sekä fyysisesti että henkisesti). Olen speksannut lähiseutujen bike parkeja ja katsonut videoita netistä. Vaikka olenkin piintynyt sarjainnostuja, tätä innostusta en olisi osannut odottaa!

Ps. Sain Instagramissa hirmuisesti kyselyitä Pusscampista ja osallistumisvaatimuksista. Kaikki Pusscampin tapahtumat löytyvät täältä, seuraava Sappeen-leiri (pelkästään mimmeille) järjestetään taas ensi vuoden elokuussa. Rookie-ryhmässä ei tarvitse osata mitään hurjaa etukäteen, varusteet pyörää myöden voi vuokrata, ja mökkiseuraakin löytyy taatusti. Jos minä uskalsin, niin uskallat sinäkin! Ennakkoliput tulevat myyntiin 5.12.

//Pyörähommia ja paljon muuta Instagramissa: @lottapumpui //