Aikuistuessani kamalimpia asioita varttumisessa oli se, että enää ei päässyt pomppulinnoihin ja vastaaviin.

Kun Suomeen avattiin ensimmäiset sisäleikkipuistot 2006, riemastuttavinta oli se, että aikuiset saivat yhtä lailla kiipeillä ja pomppia niissä. Eikä sisäänpääsy edes maksanut, kunhan toi mukanaan maksavan lapsen!

Noin kymmenessä vuodessa sisäleikkipuistoista on tullut itsestäänselvyyksiä. Mutta se, että vempeleisiin saa täysikasvuinenkin ihan oikeasti mennä, ei tunnu itsestäänselvyydeltä.

Vähemmistönä siellä muihin vanhempiin verrattuna aina on, suurin osa tuntuu viihtyvän paremmin istuskelemassa. Ja minulla on aina vähän syyllinen olo, vaikka tietysti annan lapsille etuajo-oikeuden liukumäkiin ja trampoille.

Joka tapauksessa sisäleikkipuistossa könyäminen on mahtavaa liikuntaa! Kyllä siinä pomppiessa, kiivetessä, ryömiessä ja kieriessä hiki tulee ja lihakset väsyy. Viimeksi mainittua ei tosin huomaa ennen kuin vasta kotona, itse makasin kotona sohvalla ihan uupuneena, vaikka puistossa olin täynnä energiaa.

Kävimme kakrujen kanssa noin puoli vuotta sitten avatussa HopLopissa Helsingin Ruoholahdessa. Puisto on iso ja vempeleitä löytyy paljon. Lasten mielestä se oli paras sisäleikkipuisto missä he ovat käyneet, ja pakko minunkin on olla samaa mieltä.

Olimme puistossa pressitilaisuudessa, emmekä maksaneet sisäänpääsystä.