Myöhään illalla treenaaminen vie yöunet ja heittää koko viikon palautumisen sekaisin. Parasta olisi treenata itselle sopivaan aikaan mutta aina harrastusten ajoitukselle ei voi mitään.
Aloitin pari viikkoa sitten FitPitin vapaauintikurssilla. Olen muuten superinnoissani koko loppuvuoden kestävästä projektista, mutta hommassa on yksi iso mutta: treenit ovat minulle aivan liian myöhään.
Kun on tottunut treenaamaan puoliltapäivin tai viimeistään iltapäivällä ennen viittä, tuntuu urheileminen seitsemästä kahdeksaan illalla todella hankalalta. Vaikka halli on lähellä ja olen kotona jo hyvissä ajoin ennen yhdeksää, iltatreeni vie joka kerta yöunet.
Jos treenaan illalla, en pysty millään nukahtamaan normaaliin aikaan (21.30-22.30 välillä). Uintitreenien jälkeen makaan sängyssä ja tunnen olevani sellainen eriskummallinen syvänmeren kala, joka välkkyy ja vilkkuu pimeydessä. Omalle hermostolleni myöhäinen treeni ei sovi lainkaan, ja uimisen henkinen jännitys varmasti vielä vaikeuttaa illalla rentoutumista entisestään. Huonosti nukuttu yö vaikuttaa vähintäänkin seuraavan päivän treeneihin ja pidemmälle viikkoon tunnen olevani vähän väärässä synkassa oman elimistöni kanssa.
Urheileminen on aina vaikuttanut paljon nukkumiseeni. Muistan edelleen kuinka vaikeaa oli aikoinaan saada unta ennen aamuyötä, kun brassijujutsutreenit päättyivät kymmeneltä illalla. Kun pyöräili dojolta kotiin, kävi suihkussa, söi ja yritti hieman laskea kierroksia intensiivisen nujuamisen jälkeen, meni helposti aamukahteen ennen kuin edes pystyi kuvittelemaan nukahtavansa. Myös ihmisten aikaan kovaa treenatessa tuntuu helposti yöunissa ja etenkin siinä, kuinka levollista nukahtamisvaiheessa on. Mies onkin kertonut tietävänsä kuormitustilani siitä, kuinka paljon sätkin illalla sängyssä nukahtaessani.
Iltatreenien sietokyky on toki hyvin henkilökohtaista: toisella iltatreeni vie yöunet ja toisen taas on mahdotonta painua jumpalle aamulla. Tiedän ihmisiä, jotka nukkuvat parhaiten silloin, kun ovat käyneet illalla tekemässä kovan treenin.
On hyvä tunnistaa oma tilanteensa ja yrittää ruuvata omaa elämäänsä ja harjoitteluaan sen mukaan. Oma hermostollinen herkkyyteni on harmi kyllä myös syy sille, miksi esimerkiksi joukkuelajit ovat itselleni mahdoton ajatus: aikuisten harrasteurheilua kun harjoitetaan silloin kun sille löytyy aikaa urheilukentiltä ja jumppasaleista, eli ihan poskettoman myöhään illalla.
// Uimista, punttia, juoksua, unettomuutta ja elämää Instagramissa: @lottapumpui //
Vastaa