Jos jotain olen urheilusta ja liikunnan harrastamisesta ymmärtänyt niin nämä kaksi asiaa: oppiminen ei ole suoraviivainen prosessi ja leijuminen kostautuu aina. Ja molemmista sain tänään karvaan opetuksen uimahallissa.
Tekijä: Lotta Page 11 of 41
Tiedetään, ulkona on pimeää ja kylmää ja ikävää. Tosiasioita ei voi muuttaa, mutta omaa mukavuudenhaluaan vastaan voi aina käydä.
Olen nyt ollut työttömänä pari kuukautta. Tämän olen oppinut tähän mennessä työelämästä, työnhausta ja työttömänä olemisesta.
Joskus sitä pääsee ihan uudelle tasolle, kun kuvittelee olevansa koiraa uiva grillivarras.
UKK-instituutti julkisti eilen uudet aikuisten liikkumissuositukset. Piirakan tilalle on tullut pyramidi, ja liikunnan sijasta puhutaankin liikkumisesta. Ei siis siitä, että on erikseen nimenomaisesti harrastatettava liikuntaa, vaan että liikkuminen on tärkeää, tapahtuipa se trikooasussa tai ihmisvaatteissa.
“Sä olet sellainen suorittajaluonne”, summasi minut aikoinaan eräs YTHS:n psykologi. Olisin toivonut kenties hieman syvällisempää ja oivaltavampaa analyysia viiden kerran sessioputken päätteeksi, mutta olihan se kiva että joku ammattilainen vahvisti sen mitä minä olen aina tiennyt. Joillekin motivaatio syntyy luonnostaan ja sisäisesti, mutta minä tarvitsen tavoitteita, jotta saan asioita tapahtumaan.
Suoritus- ja tavoitekeskeisyys on kaksiteräinen miekka. Asioita tapahtuu koska aina pitää olla asioita tapahtumassa, mutta toisaalta tavoitteiden puute saattaa lamaannuttaa tai suorituksessa epäonnistuminen tuntua mittakaavaansa isommalta jutulta. Olen kuitenkin yrittänyt sisäistää sen, että tavoitteen ei tarvitse olla mitään mahdottoman suureellista ja ihmeellistä, vaan riittää että on edes jonkinlainen ajatus siitä, mitä tulee tapahtumaan hieman pidemmällä aikavälillä.
Kirjoitin muutama viikko sitten juoksemiseen liittyvistä vääristä mielikuvista. Postaus sai suuren suosion ja erinäisillä foorumeilla siihen ideoitiin paljon lisäyksiä. Joten tässä lukijoiden kontribuutioita siitä, millaista juokseminen tosiasiassa on.
Yksi syksyn siisteimmistä ja jännittävimmistä jutuista käynnistyi maanantaina, kun pääsin mukaan Arenan järjestämään uimakouluun. Viiden viikon aikana opetellaan rintauinnin ja vapaan tekniikoita maailmanmestari Hanna-Maria Seppälän johdolla. Miten sujui uimakoulun startti toimintakykyiseltä vesipelkoiselta?
Treenistä saa nykyään valtavasti irti dataa. Omien harjoitusten ruotiminen on hauskaa ja hyödyllistä, mutta mitä saamme irti siitä, että seuraamme sentin ja gramman tarkkuudella myös muiden treenaamista?