Äskettäin listasin, että mitä kauneudenhoitojuttuja en tee, niin pistetään ny perään toinenkin lista.
Tämä 10 treenifaktaa -haaste on ilmeisesti nyt kiertänyt somessa, ja mikäpä etteipä, tässä olisi:
1. Treenitaustani
Tanssin lapsena balettia aika monta vuotta, mutta en mitenkään tavoitteellisesti, omaksi iloksi ainoastaan. Teini-iässä se jäi, kuten tavallinen tarina menee.
Koululiikuntaa vihasin syvästi, ja jostain syystä luulin olevani liikunnallisesti lahjaton, vaikka en todellakaan ollut. Suosikkilajini koululiikunnassa olivat suunnistus ja ammunta, inhokit telinevoimistelu ja koripallo.
Teini-iän lopulla löysin salitreenaamisen, ja se oli siihen maailmanaikaan tosi poikkeuksellista. Kukaan ei ikinä edes tajunnut kun sanoin meneväni salille: “ai jotain kamppailulajia siis?”.
Juoksemisen aloitin 2009 ja tankotanssin 2010. Joogannut olen jo lapsesta – meillä oli joku kirja, mistä opettelin aurinkotervehdyksen sun muuta. Vaikea sanoa mikä siinä silloin vetosi.
Ilmajoogaa kokeilin aiemminkin, mutta varsinaisesti aloitin sen 2015. Siitä on ollut minulle raskaina aikoina ihan käsittämättömän paljon apua.
2. Treeni-inhokkini
Ei ilmeisesti inhokkilajit, vaan ne asiat, joista en omassa treenissä pidä? En tykkää juosta kovaa enkä tehdä esimerkiksi liikkuvuusharjoitteita ilman, että joku ohjaa.
Ärsyynnyn myös sellaisesta ohjauksesta, joka ei ota yksilöllisiä eroja lainkaan huomioon. Tarvitsen myös sellaisen ohjaajan, joka osaa sanoittaa miten asiat tehdään. “Tee näin” ei riitä, vaan on pystyttävä kertomaan, että mitä milläkin kropan osalla pitäisi tehdä.
3. Motivaatio nyt
En oikein usko motivaatioon. Koskaan ei pitäisi alkaa miettimään, että huvittaako nyt vai ei – mutta toisaalta pitäisi osata kuunnella itseään eikä mennä pakolla treenaamaan. Että nii.
Tällä hetkellä käyn salilla 2-3 kertaa viikossa, kävelemässä/ varovaisesti hölkkäämässä 1-2 kertaa viikossa ja ilmajoogassa noin kerran viikossa. Joinain viikkoina teen kaiken listatun ja joinain viikkoina käyn vaan kevyesti salilla. Teen tämän voidakseni hyvin ja pitääkseni kivaa, en mistään muusta syystä.
4. Haaveeni
No se Ironmanhan se olisi. Harmi vaan että en uskalla uida enkä ajaa pyörällä kovaa.
Toinen haaveeni on spagaatti, mutta se ei todennäköisesti rakenteellisista syistä tule koskaan onnistumaan.
5. Tavoitteeni
Uskomatonta, että tämän joutuu sanomaan alle nelikymppisenä, mutta tällä hetkellä toimintakyvyn säilyminen on ykköstavoitteeni.
Toivoisin tosi kovasti että pääsisin Valenciaan joulukuun alussa kokomaralle, jos sallimus suo.
6. Ennätykseni
En muista mitään muuta kuin juoksuenkkoja. Käyn salilla heiluttelemassa painoja huvikseni, en tulosten takia.
Kokomaran enkkani on 4:15 ja se on minulle niin hyvä aika, että en koe mitään tarvetta parantaa sitä. Sekin tuli aikoinaan melkein vahingossa, en ole koskaan treenannut erityisesti aikojen takia. Kokomaratoneja olen juossut (kai) 14, ja tosi mielelläni keräisin niitä lisää.
Triathlonennätyksiäni en muista, mutta minulle riittää, että olen öööö neljä(?) kertaa suorittanut (lyhyen) triathlonin. Se on iso juttu kun uiminen ja pyöräilykin on minulle niin peljoittava asia!
7. Suhtautumiseni harjoitteluun
Tässä koen poikkeavani irl tai somen kautta tuntemistani ihmisistä tosi paljon: Minulle harjoittelun tärkein pointti on se, että se on KIVAA ja että se TUNTUU HYVÄLTÄ.
Treeni ei ole minulle tapa rangaista itseäni, tapa kuluttaa energiaa jotta saisin syödä, pyrkimys suorittaa asioita, keino näyttää kykenevyyttäni eikä oikeastaan edes tapa kehittyä paremmaksi.
Kaikkein eniten treenaamisessa on minulle kyse aistielämyksestä. Olen voimakkaasti fyysinen ihminen ja nautin fyysisistä kokemuksista, joten treenaan hyvin pitkälti hedonistisista syistä. Ja loppu on sitten terveyden ja toimintakyvyn ylläpitoa ja/tai tavoittelua.
8. Inspiroidun
Joka kerta kun olen katsomassa maratonia!
Underdog-henkisistä suorituksista. Jos jollain on huikeat ominaisuudet, hirveästi vapaa-aikaa, suhteellisen iisi elämä ja pitkä harjoittelutausta, se on niin kaukana omasta tilanteestani, että ei se inspiroi yhtään.
9. Some
Somen merkitys treenaamiseeni on aika vähäinen. Teen joskus joogahaasteita ja Marrasputken olen tehnyt kaksi (vai kolme, en muista) kertaa. (Tsiisus en muista mitään! Siksi varmaan on some, että sieltä voi tarkistaa!)
Youtubesta katson joogavideoita ja Instasta joogatutoriaaleja, mutta siihen se oikeastaan jääkin.
Mun makuun somessa on edelleen turhan voimakas esittämisen meininki, ja sen takia en oikein löydä sieltä sellaista sisältöä, joka ihan oikeasti inspiroisi. Nätti kuva ja mietelause ei vaan mulle toimi.
10. Identiteettini
Identiteettini on aika pitkälti epäliikunnallisen ihmisen. Varmaan siksi, että se “oikeanlaisen liikkujan” kuva on yhä niin kapea.
Monesti tuntuu siltä, että liikunnallisen ihmisen kuuluu nauttia todella raskaasta treenaamisesta, vahtia ulkonäköään, olla kiinnostunut koko ajan parantamaan tuloksiaan ja rajoittaa ruokavaliotaan. Kun sellainen ei kiinnosta itseä, tuntuu siltä että on monien mielestä (ja joskus omastakin mielestä) vääränlainen liikkuja.
Tässä kohtaa haluaisin huomauttaa myös, että vaikka harrastan luontolajeja, en todellakaan ole mikään reipas ulkoilmaihminen!! Hus pois se minusta!
1 Pingback