Seikkailija ja valokuvaaja Cory Richardsin elämäntarina antaa paljon myös meille, jotka eivät ole käyneet pieniä nyppylöitä korkeammalla.
Jos on tällä viikolla aikaa vain yhteen laadukkaaseen artikkeliin, lämmin suositus National Geographicin huikealle artikkelille, jossa Cory Richards kertoo kamppailuistaan posttraumaattisen stressioireyhtymän, alkoholismin ja elämän supersuorittamisen kanssa. Vaikka ei kiipeäisikään Everestille tai rymyäisi maailman kaikissa kolkissa, löytyy Richardsin tarinasta paljon samaistuttavaa.
When I looked long and hard at my life, I saw a whole bunch of big failures that ended up in little successes. Other people didn’t see that because I wasn’t living honestly. Behind the appearance of a thriving career, I was falling apart. People saw my exploits on social media, Snapchat, Instagram—but they never saw me drunk in a hotel room alone after giving a talk. I was being dishonest with everybody around me, and the space between façade and reality kept getting bigger and bigger.
Lue koko teksti (ja katso huikeat kuvat) täältä.
ps. Olen hiljalleen kehittämässä pienimuotoista pakkomiellettä vuorikiipeily- ja naparetkitarinoihin. Luen parhaillaan John Krakauerin erinomaista Into thin air -kirjaa kauhealla tavalla pieleen menneestä Everest-huiputuksesta. Vuorikiipeilykertomuksia lukiessani mietin jatkuvasti, “en todellakaan”, mutta oikeastaan taidan kauhistelun alla miettiä, että “jonain päivänä minäkin”.
Vastaa