Halusin laittaa otsikoiksi “kerron nyt rehellisesti miltä tuntuu olla 20-vuotias mies 40-vuotiaan naisen ruumiissa” mutta se olisi ollut vähän outoa. Vaikka ehkä kyllä tunnen enemmän olevani 20-vuotias mies kuin 20-vuotias nainen.
Mutta asiaan. Tätä juttua on inspiroinut Jaajo Linnonmaa. Näin:
Tässä osassa palataan reilun vuoden takaisiin tunnelmiin, kun lopulta ymmärsin etteivät unettomuus, pakokauhu ja toivottomuus olleetkaan vain merkkejä minun huonoudestani.
Kaikkeen tottuu, myös siihen että ei meinaa enää jaksaa. Burnaripäiväkirjojen toisessa osassa kartoitetaan matkaa kohti uupumusta.
Tämän vuoden merkittävin tapahtuma elämässäni on ollut työuupumus ja siitä ylös rämpiminen. Sain burnoutin ja siihen liittyvät masennus- ja ahdistuneisuushäiriödiagnoosit helmikuussa, mutta uupumuksen taustalla oli jo pitkään jatkunut kuormitus, kova stressi ja huonosti nukkuminen. Olen halunnut palavasti jakaa ajatuksiani ja kokemuksiani teidän kanssanne, mutta en siltikään.
Tänään on maailman mielenterveyspäivä. En halua puhua mielenterveyden ongelmista nyt, vaan liittyvästä normaalista asiasta, josta vaietaan. Surusta.
Sureminen on ehkä jopa suurempi tabu kuin mielenterveysongelmat. Surusta ei saa puhua. Siitä pitää olla yli nopeasti ja omin voimin. Sureva pilaa ikävästi muiden fiiliksen.
Minä suren ihan hirveästi.
Kitisin oikeasti useamman vuoden että miksi joudun aina tekemään kaikkea kamalaa ja pelottavaa.
Sitten lopulta se syy selvisi.
Miksi itsensä on niin helppo unohtaa kaiken tohottamisen keskellä?
Bloggaajat tapaavat tehdä syntymäpäivinään “asioita joita olen oppinut x vuodessa” -tyyppisiä postauksia. Joten teen sitten minäkin. Varsinkin nyt kun täytin 37 ja se on ensimmäinen ikä sitten kahdeksantoista joka kuulostaa siltä että nyt tässä ollaan fiksuja ja aikuisia!
Se vaan, että tajusin, etten minä ole oppinut mitään hienoa ja järkevää. Että teitä on sitten varoitettu.
Kun erehtyy kertomaan kärsivänsä unettomuudesta, saa kuulla jos jonkinmoisia neuvoja ja vippaskonsteja. Ja minähän kokeilin. Vaihtelevin tuloksin.
Onko jooga uskonto? Onko joogan harjoittaminen uskonnon harjoittamista? Jos sattuu olemaan uskovainen, onko joogaaminen epäjumalan tai sielunvihollisen palvontaa?
Powered by WordPress & Theme by Anders Norén