Vedin pyörällä mukkelismakkelis ja jouduin sairauslomalle. Mutta tästäkin opittiin jotain.
Torstaina tapahtui stadilaisen fillaroitsijan klassikko: kaatuminen sporakiskoille. Vedin Kalevankadun päässä upeat lipat suoraan oikean käteni päälle. Jarrutin hiukan sateesta liukkaassa sporakiskojen risteämäkohdassa, ja pyörä vain luiskahti alta.
Ensin tein niin kuin kuka tahansa onnettomuuteen joutunut: kampesin itseni pyörän alta ylös, heilautin kättä takaa tulleelle citymaasturille pahoitteluksi tien tukkeena olemisesta ja raahasin itseni ja fillarini kadunvarteen. Ensimmäinen huoli oli tietenkin pyörästä: ei kai sille käynyt mitään? Ohi kulkenut mies ystävällisesti kysyi ei kai sattunut pahasti. Sanoin että ei käynyt mitään, pitäisi varmaan hankkia fatbike niin olisi turvallisempi ylittää kiskoja, heh heh.
Jatkoin matkaa, kunnes muutaman metrin päästä tajusin että kyllähän tässä taisi sittenkin käydä jotain. Oikea käsi ei nimittäin kestänyt liikettä eikä painon varaamista ollenkaan. Hetken itkeskelin pihamaalla salaa ja yritin kerätä itseäni, että jaksaisin ajaa loput 6 kilometriä kotiin. Mutta sitten oli pakko tunnustaa häviö sporakiskoille ja kivulle ja soittaa mies hakemaan minut ja ajokki. Mies oli vielä töissä ja noutamisessa kestäisi, joten menin ihan lähellä olleelle salillemme odottelemaan ja lainaamaan kylmäpussia. Nolotti hirveästi, että tässä sitä itkua tuhertaen ollaan ja apua pyydetään. Ei kuulu normaaliin käyttäytymiseeni.
Lääkärissä sain hyvät uutiset, että mitään ei ole poikki. Nyrjähdyksillä, venähdyksillä ja ruhjeilla sekä vajaan viikon saikulla selvittiin, luultavasti. Ranne on jo alkanut liikkua, mutta pakotuksen tilalle on tullut hirvittävän kivulias kuumotus pitkin käsivarren jänteitä. Ei kai tässä auta muu kuin lepuuttaa ja katsoa, mihin suuntaan tilanne kehittyy. Vituttaa olla vähän rampa ja aina pyytämässä apua esim. ruoanlaitossa tai limsatölkin avaamisessa, mutta minkäs teet.
Ja voihan tästä oppiakin jotain. Kuten:
- Vielä varovaisemmin sporakiskoilla. Ja kypärä päässä, nyt ei pää onneksi kolahtanut kiveykseen mutta lähellä oli.
- Muista aina liikenteessä: Autolla ajaessa kunnon turvaväli edellä ajavaan fillariin. Kantakaupungissa autot ovat usein ihan perseessä kiinni. Kauhistuttaa ajatellakaan mitä olisi tapahtunut jos maasturi ei olisi ehtinyt jarruttaa ennen kuin ajaa päälle.
- Vasen käsi on yllättävän ketterä, vaikka ei ihan kaikkia hienomotorisia taitoja osaakaan.
- Ei ole väärin pyytää apua, eikä tarvitse hävetä heikkoutta. Yleensä uskon yksin pärjäämiseen, mutta oli kieltämättä aika kivaa, kuinka moni kyseli vointia tällin jälkeen.
- Suoratoistopalveluissa on tosi paljon hyviä uutuussarjoja. Eilen mm. katsoin Ozarkin koko kauden.
Nyt kun olen potemassa lapasta kotona, olisi erinomaisesti aikaa hoidella hieman lapsipuolen asemaan jäänyttä blogia. Harmi vain että kirjoittaminen vasemman käden kaksisormijärjestelmällä vain on ihan tuskastuttavan hidasta! Tämän mittaisen tekstin kirjoittaminen sujuisi yleensä kymmenessä minuutissa, nyt olen tuhertanut varmaan tunnin. Älkää ihmetelkö jos saatte jatkossa vain aforismeja.
Vastaa