Onko olemassa suomalaista, jolla ei olisi edes hieman kompleksinen suhde pesäpalloon?
Pesis on siitä outo kansallislaji, että sitä tuntuu pelaavan melkoisen harva, ainakaan sen jälkeen kun on päässyt koululiikunnasta eroon. Omissa muistikuvissani pesistä pelattiin noin puolet kaikista liikuntakerroista, siis aina kun ei harjoiteltu lentopallosyöttöjä jostain 1700-luvulta peräisin olevilla kivikovilla nahkapalloilla. Pesäpalloa ei koskaan varsinaisesti harjoiteltu, oletettiin vain että kyllähän kaikki osaavat syöttää, heittää ja lyödä, onhan kyseessä kansallislaji, jotakin jota me kaikki olemme Tahko Pihkalan* inspiroimana vain omaksuneet osaamisrosteriimme.
Itse olin pesiksessä aina ihan ookoo, harjoittelinhan Lappeenrannan Pesä-Yseissä ekaluokkalaisena. Osuin palloon, osasin heittää ja olin usein myös lukkarina. Mutta en oikein koskaan ymmärtänyt pesistä ja sen olemusta, sen kuin pelasin, kuten tapoihin kuului. Kaikesta tästä huolimatta olen vuosia toivonut että pääsisin taas pelaamaan pesistä. Ja kas, sain kuulla että kaverin kaverin porukka käy vähintään kerran kuussa höntsäilemässä sunnuntaisin, ja sain lähteä mukaan.
Menin paikalle intoa puhkuen, mutta sain nopeasti huomata että ekaluokkalaisena hankituista pesistaidoista ei ole mihinkään lähes kolme vuosikymmentä myöhemmin. Pienen harjoittelun jälkeen tatsi alkoi onneksi taas löytyä ja jostain lihasmuistista löytyi vielä jäänteitä lyönnin askeleista ja lukkarina toimimisesta.
Tajusin oikeastaan ensimmäistä kertaa, kuinka kompleksinen laji pesis simppelin ulkokuorensa alla onkaan. Pesäpallon isä Pihkala* halusi kehittää pelin, joka fyysisen aktiivisuuden lisäämisen lisäksi harjoittaisi pelaajien sotilaallisstrategisia taitoja. Pesäpallon säännöt olivat vielä jokseensakin hallussa, mutta taktisia juttuja en muistanut nimeksikään. Ja niinpä sitä sitten töpeksittiin ajolähtötilanteita ja yritettiin ympätä useampaa pelaajaa yhdelle pesälle. Mutta hauskaa oli yhtä kaikki, ja himo päästä pelaamaan lisää heräsi. En ole palloilu- tai joukkuelaji-ihminen, mutta jos olisin, ehkä se olisi pesis, jota innostuisin pelaamaan.
*Haluaisin tässä yhteydessä painottaa, että vaikka arvostan Tahko Pihkalan merkitystä suomalaiselle liikunta- ja urheiluelämälle, ei tietenkään voi sivuuttaa sitä, että Pihkalalla oli misogynistisiä ja monilla muillakin tavoin kyseenalaisia rotuopillisia ajatuksia ja Hitler-sympatioita. Lausutaan se julki nyt tässä selvyyden vuoksi vaikka se tuntuukin hieman ylivarovaiselta, sillä siitäkin syntyi porua, kun laitoimme Teristen Facebook-kansikuvaan sitaatin (“On parempi urheilla ja ryypätä kuin pelkästään ryypätä”), joka oletettavasti on Tahko Pihkalan suusta.
Vastaa