Stadilaismuijana suhtaudun Espooseen terveellä epäluulolla. Viime aikoina vaan on päässyt käymään niin että mokoma paikka on päässyt yllättämään.
Eilen ajoin pyörällä Espoon rantoja myöten Nokkalaan, ja astuin (no okei paniikissa viimeminuutilla juoksin – armaat espoolaiset, oletteko ikinä kuulleet kadunnimikylteistä?) Isoon Vasikkasaareen vievään yhteysveneeseen.
Iso Vasikkasaari on Espoon kaupungin ulkoilusaari, jonne pääsee joko omalla veneellä tai yhteysveneellä. Yhteysveneeseen kyytiin voi hypätä useammasta paikasta, esimerkiksi Otaniemestä, Jedasta ja sieltä Nokkalasta. Syvemmältä Espoosta eestaas matka kustantaa femman ja lähempää Helsinkiä kympin. Kas tässä Ison Vasikkasaaren lautan aikataulut.
Paikka on erinomainen kohde lasten ja luontorajoitteisten kanssa. Joka nurkalla on ihan oikeita vesivessoja, ja vaikka saarelta luontoa löytyy, missään jumalanhylkäämässä pöpelikössä ei joudu ryyskäämään. Kakruille on tarjolla niin leikkipaikkaa, hiekkarantaa kuin lampaidenpaijaustakin.
Lisäksi saarella on outo kreikkalaista temppeliä jäljittelevä pytinki (yksityisalueella, joten sen näkee vain mereltä) ja näköalatorni. Reissulla saattaa nähdä myös muita kiehtovia paikallisnähtävyyksiä, kuten Teemu Selänteen veneen. Itse en olisi sitä tunnistanut venhon lipuessa ohitse, mutta seuralainen tiesi kertoa. Varsin jännittävää!
Saarelta löytyy myös ravintola Gula Villan. Emme tällä kertaa syöneet, mutta tokihan paikalta sattui löytymään sometuttuja, joilta sitten kuulimme että oli oikein hyvää! Jos kokkaa ennemmin itse, on saarella myös keittokatoksia.
Mustikoista olin aivan jipoissani. En jotenkin tajunnut, että ne olisivat jo kypsiä. Kauaa niitä ei kyllä löydä, sillä paikalla oli jo varttuneempaa espoolaisrouvaa poimureineen.
Iso Vasikkasaari on täynnä pikkuisia uimarantoja, joilla saapi olla ihan omassa porukassa. Tosin uiminen niiltä on pikkuisen haastavaa: pohja on täynnä jalan alla muljuvia, tosi liukkaita pikkukiviä. Helpommin puljaa isommalta hiekkarannalta.
Hädin tuskin pysyin pystyssä tuossa!
Vastaa