Miksi työpaikkaa kannattaa vaihtaa (usein)?

Työpaikkaa kannattaa vaihtaa aina välillä, monestakin syystä. Muutokset tekevät hyvää pääkopalle, ja rutiinien ravisteleminen tuo tervetullutta vaihtelua elämään.

Olen urallani vaihtanut työpaikkaa yleensä parin vuoden välein. Edellisessä duunissa ehdin olla melkein kolme vuotta, ja nyt kun olen ollut viikon verran uudessa työpaikassa, muistan taas kuinka ihanan virkistävää on vaihtaa työpaikkaa. Vaikka pää suriseekin kun on tullut täyslaidallinen uusia asioita ja 60 uutta kollegaa, tekee ihan älyttömän hyvää välillä vaihtaa ympyröitä (nyt tein sivuttaisharppauksen markkinointitoimistosta viestintähommiin ihan erilaiselle alalle) ja ravistella omia rutiinejaan.

Yritin etsiä jutun kuvitukseksi minusta työkuvia vuosien varrelta, mutta en ole hirveästi kuvannut itseäni työn touhussa. Tässä kuvassa olen juttukeikalla Skotlannissa ehkä vuonna 2015. Muun muassa näitä töitä olen tehnyt: freetoimittaja, kustannustoimittaja, tiedottaja, toimituspäällikkö, päätoimittaja, markkinointi- ja viestintäpäällikkö, asiakkuuspäällikkö, viestinnän asiantuntija. Ja sivuduunina olen opettanut sirkusta, jakanut lehtiä, pukenut malleja muotinäytöksissä,  valokuvannut, pussittanut kurkkuja, tehnyt tuliesityksiä, esiintynyt teatterissa. Muun muassa. 

Toinen hyvä sivuvaikutus on egolle kivulias mutta yleiselle elämänlaadulle merkittävä huomio, jonka tekee aina kun lopettaa jossakin duunipaikassa: et ole millään mittarilla korvaamaton. Työkaverit saattavat hetken kaivata huonoja juttujasi ja asiakkaat harmittelevat kun et enää teekään töitä heidän kanssaan, mutta oikeasti, ihan oikeasti, maailma pyörii ihan samalla tavalla ilman sinua ja työpanostasi.

Ei ehkä ole järkeä antautua tätä havaintoa helposti seuraavalle “olemme kaikki vain tykinruokaa kapitalismin kyltymättömissä rattaissa” -henkiselle nihilismin tunteelle, mutta on hirvittävän hyödyllistä muistaa olevansa isommassa kuvassa hirmuisen mitätön. Se tekee myös työpaikan vaihtamisesta helpompaa, sillä oman merkityksettömyytensä tajuaminen helpottaa ahdistusta siitä, että jättää työkaverit pulaan ennen kuin uusi rekry saadaan paikalle. Samaa tunnetta voi hyödyntää myös uudessa työpaikassa: vaikka kuinka tekisi mieli tulla pyssyt paukkuen ja pistää koko homma uusiksi omassa uudistumishybriksessään, on hyvä muistaa että on kuitenkin vain yksi palikka isommassa palapelissä.

Mistä sitten tietää, milloin kannattaa vaihtaa työpaikkaa? Itse tiedän että lähtö alkaa olla lähellä, kun oppimiskäyrä ei enää ole kovinkaan nousujohteinen ja alan tuntea että kaikki on jo nähty vähintään kertaalleen. Mielestäni tässä vaiheessa on juuri oikea aika lähteä, ennen kuin hommaan leipääntyy liikaa ja tekee hallaa koko työpaikalle nollapanoksellaan ja mälsällä asenteellaan. Tiedän että kaikilla ei ole vaihtamisen mahdollisuutta, mutta niitä, kenellä on, suosittelen hyppäämään uusiin hankkeisiin, se tekee hyvää.

Huomenna alkaa toinen viikko uutta duunia. Vaikka oppimista ja tottumista tapahtuu koko ajan, aion nauttia täysin sydämin outouden ja uutuuden tunteesta.