Lunta, aurinkoa ja olo kuin olisi jossain paljon pääkaupunkiseutua kauempana. Tällainen oli liukulumikenkäretki Nuuksion kansallispuistoon.

Teimme viime sunnuntaina pitkästä aikaa päiväretken Nuuksioon. Tällä kertaa kulkumuodoksi valikoitui jalkapatikan sijaan liukulumikengät, jotka saimme lainaan kaverilta.

Liukulumikengät ovat ikään kuin metsäsuksien ja lumikenkien rakkauslapsi, joilla on mainio kulkea rauhakseen lumisessa maastossa. Olen aikaisemmin liukulumikenkäillyt Ylläksellä, mutta nyt olin ensimmäistä kertaa liukuhiihtelemässä kotikansallispuistossamme Nuuksiossa.

Liukulumikenkäillessä kannattaa varustautua pitkävartisin kengin ja kerrospukeutuen. Liikkuessa tulee helposti lämmin (laitoin itse vähän liikaa päälle kun pakkanen laskikin aamusta melkoisesti), joten ohuempi takki liikkuessa ja taukotakki repussa on hyvä yhdistelmä.

Retki oli suorastaan täydellinen! Nuuksio tarjosi retkeilijöille parastaan: aurinkoa, paksuja hankia ja täyttä rauhaa – näimme koko reissun aikana vain yhden toisen seurueen, mitä en muista tapahtuneen kertaakaan niinä lukuisina kertoina kun olen Nuuksiossa käynyt vuosien saatossa! (Tosin välttelimme tietoisesti suosituimpia reittejä ja tulipaikkoja ja pidimme breikin Valkealammella Nuuksion reunamilla.)

Nuuksio tarjoaa halutessa myös haastetta liukulumikenkäilijälle: kallioita kiivetessä saa hyvän hien pintaan, ja alastuloreittejä speksatessa pääsee kokemaan myös laskemisen riemua (tai myös kauhua, jos on viimeksi lasketellut lähes kolme vuosikymmentä sitten kuten minä). Varsinaista hiihto-osaamista liukulumikenkäily ei vaadi, mutta kaatuiluun kannattaa varautua.

Nuuksion lukuisat kalliot tarjoavat hienoja maisemia ja vähän haasteitakin hiihtäjälle.

Reittivalinnassa kannattaa muistaa pari asiaa: reitityksen joustavuus ja kulkemisen hitaus. Parhaiten liukulumikengät toimivat umpihangessa, joten kannattaa välttää suosittuja reittejä. Tallatulla uralla sukset ovat varsin kömpelöt, joten kannattaa tehdä omaa uraa umpihangessa ja valita kulkulinjoja fiiliksen ja osaamisen mukaan.

Meillä oli kellossa alustava GPS-reitti, jota välillä laiskasti seurailimme kohti taukopaikkaa, mutta pääosin reititimme menemisemme itse fiiliksen ja maaston mukaan. Muutaman tunnin liikkeelläolon aikana kilometrejä kertyi lopulta vain viisi kaiken kiipeämisen ja pyllähtelyn myötä, eli kymmenien kilometrien reissuja ei liukulumikengillä kulkiessa kannata ainakaan mäkisempään maastoon suunnitella.

Jos retket ja reissut kiinnostavat, ota tilini seurantaan myös Instagramissa!