Kun henkinen blokki iskee treeneissä

Treenaaminen on usein henkimaailman hommia. Mitä tehdä, kun uusi ennätys tai uuden jutun oppiminen meinaa jäädä saavuttamatta henkisen blokin takia?

Eilen oli treeneissä ohjelmassa painavia ykkösiä clean & jerkeissä (rinnalleveto ja työntö). Syksyn treenit ovat olleet nousujohteisia ja olen tehnyt erilaisia komplekseja vain pari kiloa omaa ykkösmaksimiani kevyemmillä painoilla, joten olen ollut varma että uusi ennätys on reservissä.

Lämmittelyt sujuivat hyvin, ja korotukset tuntuivat helpoilta. Vanha ykkösmaksimi nousi kevyesti ja hyvällä tekniikalla. Kroppa tuntui toimivan, tekniikkakin pysyi mukana, uusi ennätys syntyisi taatusti.

Mutta sitten. Lisäsin tankoon 2,5 kiloa. Tartuin tankoon, nostin painon ehkä polvien korkeudelle ja tajusin että en yhtään tiedä mitä olen tekemässä. Tanko tuntui vähintäänkin kymmenen kiloa painavammalta kuin edellisessä nostossa.

Uusi yritys. Paino tuli rinnalle jonkinlaisella eriskummallisella rinnallevedon ja hauiskäännön yhdistelmällä. Työntö oli surkea ja tanko tippui eteen. Tuntui kuin olisin yhtäkkiä unohtanut kaiken mitä olen koskaan treeneissä oppinut, minulla olisi kaksi pölkkyä jalkoina ja käsien tilalla keitettyä spagettia.

Seuraavalla toistolla rinnalleveto sujui helposti. Tästä innostuneena rupesin hosumaan, enkä keskittynyt työntöön ollenkaan. Tanko jäi liian eteen ja toisto epäonnistui.

Kolmannen yrityksen kohdalla olin jo henkisesti puhki. Mietin että ei tästä tule mitään, eikä sitten tullutkaan. Paino tuntui kevyeltä mutta tekeminen oli niin hirveää säätämistä, että itseäkin hävetti.

On turhauttavaa, kun hyvä suoritus ei olekaan kiinni voimista vaan henkisestä blokista. Tuntuu naurettavalta, että vain hiukan kevyempi tanko nousee vaikka kymmenen kertaa helposti, mutta pienikin korotus saa pakan hajoamaan totaalisesti. Muistan, kuinka joskus aikoinaan kärsin hirveästä blokista yli 50 kilon rinnallevetojen kanssa. 50 kiloa nousi kevyesti, 51 kiloa ei moneen viikkoon, ja päästin aika monet ärräpäät ja turhautumisitkut salilla. Joka kerta henkinen kynnys kasvoi ja uusi ennätys tuntui vain kaukaisemmalta. Kunnes yhtenä päivänä sitten korotus tulikin helposti tekniikkapainotteisen jakson jälkeen.

Miten henkisestä blokista sitten pääsee yli? Tässä pari keinoa, joilla olen yrittänyt saada päänuppia selkeämmäksi:

Rauhoitu ja keskity. Harva asia muuttuu helpommaksi hermostumalla. Keskity tekniikkaan, älä siihen että valmentaja katsoo vierestä, joku toinen nostaa paljon enemmän tai että harmittaa ihan helvetisti että ei voikaan postata Instaan että uudet enkat paukkuu. Vaikeammin sanottu kuin tehty!

Kelaa taaksepäin ja yritä uudelleen. Usein auttaa, jos palaa muutaman askeleen taaksepäin ja hakee tuntumaa tekniikkaan ennen uutta ennätysyritystä. Tämä olisi ollut eilen varmasti hyvä tapa hakea lisää itsevarmuutta, mutta jäi jostain syystä tekemättä.

Hanki tekniikkaa ja toistoja. Tekniikan ja toistojen myötä kasvaa suoritusvarmuus. Ihan ikuisesti ei toki kannata jäädä hinkuttamaan tekniikkaa, mutta ongelmilla on tapana muuttua sitä pahemmiksi, mitä raskaammaksi suoritus käy. Itselleni kävi selväksi eilen, että työnnön kiinniottoa pitää harjoitella reilusti lisää.

Suhteuta asia oikeaan mittakaavaan. Mitä sitten jos ei tulekaan uutta ennätystä? En ole kilpaurheilija vaan keski-ikää lähestyvä harrastelijatreenaaja, jonka treenikerrat jäävät parhaimmillaankin sattumanvaraisiksi, pienet blokit voi kuitata myös nauramalla. (Ei sillä että osaisin tätä neuvoa itse noudattaa, terveisin nimimerkki itkupilli.)

Kärsitkö sinä henkisistä blokeista treeneissä? Miten pääset asiasta yli? Kaikki neuvot ja vinkit otetaan kernaasti vastaan!

Lisää treenaamisesta ja henkimaailman hommista:
Vesipelkoinen uimakoulussa
Treenaaminen burnoutin jälkeen

Treenejä, päänsisäisiä juttuja ja kaikkea muuta Instagramissa @lottapumpui