Kolme life hackia* viikkoosi

Jaan teille nyt kolme elämänlaatuani viime aikoina parantanutta niksiä. Osalle nämä ovat varmaan itsestäänselvyyksiä, mutta koska en ole mikään oman elämäni Martha Stewart, tajuan toisinaan kodinhoidollisia asioita hiukan hitaasti. Että jos nyt olette siellä, että “miten se nyt ei tota ole tajunnut” niin olisitte kertoneet! Paljon olisi harmaita hiuksia säästynyt!

Ja kun sanon hiukan hitaasti, tarkoitan sillä vuosien aikahaarukkaa. Olen asunut omillani jo yli puolet elämästäni, siitä ison osan kimppakämpissä ja pienissä kerrostaloasunnoissa. Yhden kerran – noin 6 kuukauden ajan – käytössäni on ollut pyykinkuivausrumpu. Muulloin olen uskollisesti ripustellut pyykkiä kuivumaan. Vaatepyykki onkin ongelmaton juttu, sillä se mahtuu näppärästi pyykkitelineelle, mutta lakanat, voi luoja sentään. Vuosikausia tavallisin tapani kuivattaa lakanapyykkiä pienessä asunnossa oli levitellä ne ovenkarmien päälle (ja unohtaa ne siihen noin kolmeksi viikoksi). Noin vuosi sitten yhtäkkiä tajusin, että lakanat voi taitella kuivumaan henkareihin. Puuvilla kuivuu siinäkin varsin nopeasti ja henkarilta lakanat on helppo taitella kaappiin. Miksen tajunnut tätä aiemmin?

Toinen pitkäaikainen ärsytyksenaiheeni on valuvat trikoot. Usein treenihousut, jotka ovat tarpeeksi pitkät lahkeesta ja joihin reiteni joten kuten mahtuvat, ovat vyötäröltä toivottoman väljät ja valuvat. Valumisalttius riippuu myös materiaalista ja realisoituu yleensä vasta hyppimistä tai juoksemista sisältävissä treeneissä, joten sovituskopissa venkoilu ei useinkaan paljasta ongelmaa. Niinpä kaappiini on ajautunut muuten kivoja, mutta vyötäröltä valuvia trikoita. Valittelin aiheesta treenikaverilleni, j0ka totesi ratkaisseensa ongelman kengännauhalla. Ja kappas vaan, tavallisesta kengännauhasta syntyy tosiaan kätevästi kiristysnaru vyötärölle. Ainakin siis trikoihin, joissa on kaksinkertainen vyötärökaitale: leikkasin sen ylälaitaan sisäpuolelle pienet rei’ät ja pujotin sisään kengännauhan. Just like that!

Kolmas niksi sai vahvistuksen Lidlin tuoreimmasta lehtisestä. Meillä on muutamia valmiita kaupan maustemyllyjä ja tykkään rouhia esimerkiksi kardemummamyllystä makua teeheni. Myllystä on kuitenkin vaikea saada rouhittua mitään pieneen teepalloon ilman, että mausteet ovat pitkin pöytää. Olen siis rouhinut maustetta niin, että kansi on kiinni ja kipannut rouheet kannesta teepalloon. Ja sitten kävi ilmi, että niin sitä on tarkoituskin käyttää! Minä kun luulin keksineeni ovelan niksin! Kikka toimii tietysti myös esimerkiksi suola- ja pippurimyllyihin. Näppärää!

*Englanninkielisten termien pakonomainen käyttö on kyllä tämän interweb-sukupolven syöpä. Life hack, jestas sentään, kysehän on oikeasti nikseistä.