Kes ei tantsi on politsei!

Sitä tekee suunnitelmia aina kun lähtee matkalle. Teen sitä ja tätä, ostan sitä ja tuota, syön niitä juttuja ja juon näitä.

Nytkin ennen reissua Valenciaan ajattelin käyväni joogaamassa rannalla ja ryystäväni alkoholittomia sitruunaradlereita ja ostavani hippisen käsilaukun.

No arvaas miten kävi? Ihan toisin.

Ja se oli onni se! Meillä on Teriksissä sellainen lentävä lause, että universumi ei anna sinulle sitä mitä haluat, vaan sitä mitä tarvitset. (Läpändeeri on tietenkin siinä, että kukaan meistä ei usko toiveita toteuttavaan tai muutenkaan aktiivisesti toimivaan universumiin.) Mutta niin se vaan on, että vastaanottamalla suunnitelmien toteuttamisen sijaan voi tulla kaikkea mahtavaa vastaan.

Kuten nämä jutskat.

Pääsin viinan makuun

Kuvassa Aperol Spritz jota jahdattiin kissojen ja koirien kanssa.

En juo drinksuja oikeastaan koskaan. Kunnes join Barcelonassa mojiton ja sitten vesimelonimargaritaa. MIKSI KUKAAN EI OLE KERTONUT MINULLE ETTÄ TÄSSÄ MAAILMASSA ON SELLAINEN ASIA KUIN VESIMELONIMARGARITA? Universumi ei antanut sitä minulle lisää. Olisin kyllä tarvinnut, haluaisin huomauttaa. Ehkä universumi on rikki?

Melkein kuolin vuorelle

Mahdollisesti edustavin minusta koskaan otettu kuva!

Reitin piti olla 14 kilsaa, no se olikin miltei 26. Aikaa meni seitsemän tuntia, kolmenkymmenen esteen helteessä. Jotenkin olin ehtinyt unohtaa pahan korkeanpaikankammoni, mutta se kyllä muistutti itsestään. Osa reitistä piti edetä kontaten, polku oli kapea ja kivinen. Kun emme meinanneet kuolla pudotukseen, meinasimme kuolla janoon, loppui nimittäin juotava kesken.

Ja se oli mahtava reissu se! (Koko rapsa täällä!)

Hordasin Decathlon-urheilukaupassa

Ostin nämä biksut (kahdeksalla eurolla!!) koska minulla ei ole tarpeeksi biksuja eikä uikkareita…öööh.

Ensin siellä tultiin hulluksi kerran ja vedettiin hyllyt tyhjiksi. Sitten palattiin toisen kerran viemään kaikki, mitä olivat ehtineet niille täyttää. Juuri missään muissa kaupoissa emme sitten käyneetkään…

Kuuntelin virolaisia hittejä

Miia lauleskeli koko alkumatkan Poika saunoo -sävelellä Timppa saunoo. Minkä seurauksena kappale oli kuunneltava heti internetin ääreen päästyämme. Mutta meitä odotti yllätys!

Tällä kertaa universumi tosiaan tiesi mitä tarvitsimme. Ja me tarvitsimme Elmayonesan. Loppumatka laulettiinkin sitten Kes ei tantsi on politsei ja Liikutakee peput.

Melkein kuolin öiseen mereen

Vesipelkoiseksi ja korkeanpaikankammoiseksi teen aika paljon kaikkia vesi- ja korkeusjuttuja. Tavallaan voisi olla kamalaa uida pimeässä, ja mustalta näyttävässä Välimeressä keskellä yötä, mutta ei. Se on parasta!

Tapasin politsein joka ei tantsi

Yksi juttu on varma. Joka ikisellä reissulla tulee vastaan kyläjuhlat, ja joka ikinen kerta päädyn sinne humppaamaan. Yritän olla sillä lailla coolisti etten mene mukaan, mutta en koskaan onnistu. Tällä kertaa yritin livahtaa mukaan takavasemmalta, mutta poliisihenkilö esti! Pääsin toki sitten joraamaan kunhan vaaralliset ilotulitteet oli ensin ammuttu.

Melkein kuolin ilotulitukseen

Jos ette minnekään muualle mene, niin menkää edes tänne, kaveri vinkkasi Festival Pirotecnia -ilotulituksesta. Onneksi mentiin! Ilotulitus oli tosi hieno ja erikoinen, sitä ei nimittäin ammuttu taivaalle, vaan se pyöri torille pystytetyissä rakenteissa. Se siitä tekikin vaarallisen: kekäleitä lensi yleisöön ihan jatkuvalla syötöllä. Mutta hei, mitäs pienistä!

Sain kisseystävet

Nimesimme kisset uudelleen nimillä Hönö 1, Hönö 2 (molemmat kuvassa) ja Saatane. Saatanesta ei ole kuvaa koska hänen ihanuutensa on mustaa pahuutta, joka ei oikein toistu valokuvissa.

Tai no, yritin kovasti olla kissejen ystäve, mutta he eivät varsinaisesti halunneet olla minun ystäviäni… Kissat ovat aina tuollaisia mulqvisteja, mutta sen antaa anteeksi kun ovat niin söpöjä.

Kirjeenvaihto poikasten kanssa käytiin lähinnä kissakuvilla: minä kuvasin ja he ihailivat! Palattuamme Hönö raportoi Rumban Facebookiin, ja toki ainoa tulkinta viestistä on se, että hän kaipaa meitä.

Sen verran kelvollinen oli tämä Valencian reissu, että jo bussissa Barcelonan lentokentälle mietittiin paluuta jouluna. (Ja ehkä ihan pikkiriikkisen myös kämpän omistajien suomensukulaisten murhaamista, jotta asunto vapautuisi meille hautajaisten ajaksi…)