Ai että miksi kannattaisi filmata omia treenejään? No ainakin siksi, että se tekee hyvää itsetunnolle ja luo uskoa omaan tekemiseen. Tai sitten ei.
Still-kuva videoteoksesta “Jotain minä teen, mutta mitä, sitä en tiedä”
1: Näet kuinka pielessä tekniikkasi on
Treenien videoimisen tarkoitus on tarkastella omaa tekniikkaa ja suorittamista. Ja voi taivas, millaisia vikoja omasta tekemisestä löytyykään! Se, miltä oma tempaus näyttää ruusuisissa kuvitelmissa ja miltä se oikeasti näyttää, ovat surullisen kaukana toisistaan.
2: Näet millaisia outoja pakkoliikkeitä teet nostaessasi
“Näytänkö mä oikeasti tuolta?” on usein ensireaktio treenivideoita katsellessa. Omat kasvoni vääntyvät groteskiin irvistykseen joka kerta tietyssä vaiheessa raakaa rinnallevetoa. Irvistys esiintyy aina huolimatta siitä, onko tangossa nolla vai kuusikymmentä kiloa.
Still-kuva videoteoksesta “Kun käyt sushibuffetissa ennen treenejä”
3: Huomaat olevasi huonoryhtinen löntystelijä
Sitä jotenkin kuvittelisi olevansa sellainen Instagramista tuttu reipas jumppatsirbula, joka pinkein pakaroin kimmoisasti askeltaen lähestyy tankoa, kiristää ponnariaan huulet törrössään, keskittyy hetken ja riuhtaisee painot ylös. Vaan ei! Videolta näkyy, kuinka joku huonoryhtinen pömppömaha löntystelee eestaas, vekslaa ponnaria entistä huonompaan asentoon ja juttelee naapureiden kanssa ennen kuin yhtään keskittymättä alkaa nostaa (ks. kohta 1).
Still-kuva videoteoksesta “Aion nyt tarkastella ylöstyöntöäni”
4: Ammennat taiteellista inspiraatiota erikoisista rajauksista
Vähintään puolet raajoista (yleensä ne joita erityisesti haluaisi tarkastella) puuttuu kuvasta.
5: Bongaat outoja tapahtumia taustalta
Seurausta kohdasta 4 on toki se, että videolla näkyy enemmän taustalla tapahtuvia aktiviteetteja. Ihmisistä paljastuu aivan uusia puolia, kun heidät näkee dusaamalla piilokamerahenkisesti.
Still-kuva videoteoksesta “Voisi luulla että tuuletan onnistunutta nostoa, vaikka todellisuudessa en ole edes vielä aloittanutkaan vaan härvään häiriköimässä kanssatreenaajia”
1 Pingback