Välillä pitää olla fiksu

Eli katkelmia päänsisäisestä keskustelusta, kun heräsin lauantaina aamulla ennen puolimaratonin soutamista kipeään oloon.

Järkevä Lotta: Flunssainen olo, ei lähdetä tänään minnekään.

Suorittaja-Lotta: Eikä ole. Flunssainen olo on luonteen heikkoutta!

JL: Ei kannata lähteä pienessä lämmössä minnekään. Puolimaratonin soutaminen kipeänä ei ole millään mittarilla järkevää.

SL: Luonteen heikkoutta! Eikä se ole kuin 21 kilometriä ja muutama veto päälle.

JL: Pahimmassa tapauksessa tässä tulee kunnolla kipeäksi, ja menee Vaarojen maraton penkin alle parin viikon päästä.

SL: Se on sen ajan murhe! Eikä tässä edes ole niin huono olo. Vähän vain on lämpö koholla, heikottaa ja väsyttää. Se menee kyllä ohi kun poljet reippaasti salille.

JL: No hyi yäk en todellakaan vielä polje puolta tuntia suuntaansa soutamisen päälle.

SL: Vätys!

JL: Enkä ole kun yritän vain ol–

SL: Mammari!

JL: Kyllä mä sen haluan soutaa, sovin jo kavereiden kanssa että otetaan flunssaisten uusintalähtö parin viikon pää–

SL: Tissiposki!

JL: Nyt oot kyllä kohtuuton. Mulla on oikeasti huono olla. Aamukahvin jälkeen piti tulla hetkeksi sohvalle kun en jaksanut enää ist–

SL: Nynny!

JL: Suu kiinni. Tänään ei mennä mihinkään. Tänään levätään.

SL: Mutta mitä jos kunto katoaa? Mieti kuinka hyvä treeni se olisi Vaaroille…

JL: Turpa kiinni.

SL: No entäs ihan pieni lenkki sitten?

JL: Ei.

SL: Mutta mitä sä laitat tänään Instagramiin? Että makasit karkkipussin kanssa katsomassa jotain säälittävää ikivanhaa elokuvaa, jossa ihmisillä on ihan järkyttävä tyyli?

JL: Nyt oikeesti! Lepääminen on tärkeää. Ja Blade Runner on edelleen erinomainen elokuva. Ja ihmisillä on siinä aika hienot vaatteet.

SL: Eikä ole.

JL: Onpas.

SL: Eipäs.

JL: Juupas.

Jne. jne. jne.

Kuvissa tunnelmia edellisestä kerrasta kun soudin puolimaratonin. Soutukaverina Anni.