En oikein tiedä miten selittää tämä. Mutta niin siinä ilmeisesti kävi.

Muistan käyneeni perjantaina salilla ja sitten en enää muistakaan mitään. Tein varmastikin jotain, mutta en muista mitä se voisi olla.

Sen jälkeen heräsin maanantaiaamuna kahdeksan jälkeen ja tajusin että minulla on fyssari ihan justiinsa ja jouduin juoksemaan paniikilla ulos asunnosta.

Mitä siinä välissä tapahtui?!

Ja miksi joka viikonloppu käy sama juttu?

Ymmärtäisin jos olisin railakka bailaaja. Alkaisin dokata perjantai-iltana ja rännittäisin sunnuntai-iltaan saakka, sitten ei olisi ihme miksi koko viikonloppu meni ihan ohi. (Tarkoittaako rännittäminen edes alkoholin juomista? Vai suonensisäistä huumeidenkäyttöä? No eniveis.)

Koska en bailaa enkä varsinkaan käytä huumehia, ainoa selitys on ufokaappaus. Vai käykö teillekin niin, että viikonloput menevät jossain ihmeellisessä sumussa ja koomassa? Hirveän nopeasti ja ikäänkuin “hukkaan”?

Varsinkin näin talvella kun on pimeää tuntuu että viikonloppuisin ei ehdi mitään. Sitä nukkuu HIUKAN arkea pidempään ja vaikka päivät ovat selvästi pidentyneet, on hankalaa ehtiä valoisalla ulos. Pimeän tultua taas ei jaksa enää lähteä minnekään.

Mutta ei sekään selitä tuota ihme koomaa tai sumua ja jumitusta, joka tuntuu iskevän joka viikonloppu. Mistäköhän se oikein johtuu?

Oikeasti tänäkin viikonloppuna tein asioita, kävin kävelyillä ja minut pakotettiin mukaan shoppailemaan, vierailimme sairaalassa ja kävimme Kansallismuseossa… Mutta silti tuntui siltä, että ohi meni koko homma.

Pakko olla ufokaappaus ja nuo “tekemäni” asiat päähäni istutettuja muistoja. Ainoa mahdollinen selitys.

Niin että sitä vaan että olispa viikonloput pidempiä että ehtisi jotenkin itsekin mukaan.

P.S. Joo mä tiedän että humanoidit kaappaa eikä ufot mutta se on hauskempi noin.