Viime viikkoina olen polkenut poikkeuksellisen paljon pyörällä, tosin tällä kertaa kotona. Vuodenvaihteeseen asti sinnittelin pyörällä myös ulkona, mutta lopulta kyllästyin jäätiköllä liukasteluun ja hangessa kahlaamiseen ja päätin vihdoinkin siirtyä sisäpyöräilijöiden joukkoon.
Olen miettinyt trainerin hankkimista jo pitkään, mutta esteenä on ollut yksi asia: harjoitusvastuksen speksailu ei ole kiinnostanut minua laisinkaan. Netti on pulollaan tekniikkaniilojen pitkällisiä sepustuksia, mutta tavan pyöräilijälle niiden hifistely ei anna paljoakaan.
Trainerihommista on tullut paljon kyselyjä ja toiveita kertoa asiasta ymmärrettävästi, joten tässä pesee: Trainerit for Dummies eli meidän tavallisten ihmisten kokoisia vinkkejä trainerin valintaan, asentamiseen ja käyttämiseen.
Muistutettakoon tässä vielä, että en ole mikään tekniikkaniilo saatikka pyöräilyn erityisasiantuntija, eli näkökulma ja vinkit ovat puhtaasti harrastajan vinkkelistä. Minulla on testilainassa Garminilta Tacx Flux 2 Smart -älyharjoitusvastus, johon olen tykästynyt todella paljon ja johon monet käyttökokemukseni luonnollisesti perustuvat.
Mikä on harjoitusvastus?
Harjoitusvastus eli traineri on pyörään kiinnitettävä laite, jonka avulla pyörää voi ajaa paikallaan. Perusmallin harjoitusvastus tarjoaa nimensä mukaisesti vain vastusta polkemiseen ja vauhtia ja intensiteettiä säädetään polkemisnopeutta ja vaihteita säätämällä. Älyharjoitusvastuksella polkeminen on realistisempaa, ja laite osaa säätää vastusta esimerkiksi virtuaalimaailman mäkien tai harjoituksen vaiheiden mukaan.
Millaisella pyörällä trainerilla voi ajaa?
Traineriin saa kiinni käytännössä minkä tahansa maantie-, gravel-, maasto-, cyclocross- tai triathlonpyörän tai varmaan vaikka hybridinkin jos sikseen tulee. Minulla on trainerissa kiinni gravelpyöräni, Trekin Checkpoint Driftless.
Pyörän muotoa ja mallia tärkeämpää trainerin valinnassa on pyörän rengas (mallit joissa rengas on kiinni) tai vaihteisto (mallit joissa takarengas irrotetaan). Lisää kiinnityksestä seuraavassa kysymyksessä!
Miten pyörä laitetaan kiinni traineriin? Onko se vaikeaa?
Kiinnitystapa riippuu trainerin mallista. Kiinnittäminen ei käytännössä ole niin vaikeaa kuin se paperilla ehkä kuulostaa.
Osassa malleista takarengas jätetään paikalleen, jolloin rengas pyörii vastusta vasten. Eri malleissa saattaa olla erilaisia vaatimuksia rengaskoon ja -paineen tai renkaan kuvioinnin osalta. Jos kotitaloudessa on pieniä lapsia tai eläimiä, kannattaa varoa ettei tassuja tai sormia joudu pyörivien pinnojen väliin!
Useimmissa älymalleissa, kuten minulla testissä olevassa Tacx Flux 2:ssa, takarengas otetaan irti ja pyörä kiinnitetään vastukseen taka-akselistaan. Eli toisin sanoen takapakka, eli ne takarenkaassasi kiinni olevat rattaat joita pitkin ketju kulkee, tulevat kiinni harjoitusvastukseen. Voit joko irrottaa takapakan pyörästä tai hankkia erillisen pakan. Itse päädyin jälkimmäiseen ratkaisuun, silloin on helpompi napata tarvittaessa pyörä helposti ulkoajoihin ilman pakansiirto-operaatiota.
Kannattaa selvittää etukäteen, käykö pyöräsi vaihteisto suoraan valitsemaasi traineriin vai tarvitsetko jonkinlaisen välikappaleen. Yleisimmät vaihteistot (10–12-vaihteiset Sramit ja Shimanot) käyvät todennäköisesti suoraan tai pienen välikappaleen avulla. Harvinaisemmat vaihteistot saattavat vaatia lisämaksullisen sovittimen.
Työkalut, joita tarvitset takapakkaa varten:
- Pakka-avain/kasettipakan asennustyökalu (jolla pakka kiristetään paikalleen)
- Ketjupiiska (pakan pois ottamiseen renkaasta tai trainerista)
Kun pakka on paikallaan, voit laittaa pyörän kiinni samaan tapaan kuin laittaisit sen takaisin kiinni renkaanvaihdon jälkeen: ketju kulkemaan rattaistoa pitkin ja läpiakseli tai pikalinkku paikalleen. Sen jälkeen olet valmis treenaamaan!
Oman mankelini kiinnittäminen Flux 2:een oli lopulta yksinkertaisempaa kuin olin kuvitellut. Traineri koottiin kahdesta osasta (runko + jalka) kuusiokoloavaimen avulla. Takapakan kiinnittämisen jälkeen vielä valittiin kahdesta läpiakselin päätytulpasta oikean vaihtoehto pyörän läpiakselin pituuden perusteella (tämä selviää pyörän valmistajan sivuilta), ja siinäpä se. Sitten töpseli seinään ja ajamaan.
Millainen traineri minulle sopii?
Riippuu siitä, mitä traineriltaan haluaa. Kyselin mielipiteitä konkareilta, ja moni suositteli panostamaan laatuun ja kertoi ensin hankkineensa kaikkein halvimman ja päivittäneensä nopeasti vähän parempaan.
Itse päädyin Tacxin Flux 2 Smartiin, joka on jostain keskivälistä: ei halvin mutta kalleinkaan. Halusin ehdottomasti älytrainerin, jotta saan ajettua myös virtuaalimaailmassa ja muuten hyödynnettyä monipuolisempia ominaisuuksia. (Myös ei-älyllisen voi ilmeisesti jotenkin liittää, mutta kokemus tietenkin jää vähän vajaaksi kun vastus ei muutu esim. mäkien mukana).
Harjoitusvastuksia saa toisinaan myös käytettynä, joten kannattaa kuikuilla erilaisia myyntipalstoja!
Miten harjoitusvastuksella ajetaan?
Ajaminen on ihan kuskista kiinni. Voit ajaa ns. vapaata ajoa ja säätää intensiteettiä polkemisen nopeutta ja vaihteita vaihtamalla tai älytrainerilla säätää laitteen vastusta esimerkiksi kellosta tai ajotietokoneesta, jos ne osaavat keskustella trainerin kanssa.
Moni ajaa virtuaalisia porukkalenkkejä, valmiita harjoitusohjelmia tai muuten vain lenkkiä ajopalveluissa, kuten Tacxissa tai Zwiftissä.
Olin alkuun vähän skeptinen virtuaalimaailmassa ajamisesta, mutta Zwiftin valmiit harjoitusohjelmat, porukkalenkit ja monelaiset reitit ovat osoittautuneet varsin tehokkaiksi houkuttimiksi hypätä pyörän selkään. Erityisen paljon olen tykännyt valmiista harjoituksista, joissa kuskin tehtäväksi jää vain pitää tiettyä tehoa ja kadenssia yllä, ja ohjelma ohjaa harjoituksen läpi.
Miten harjoitusvastus yhdistetään kelloon, ajotietokoneeseen tai sovellukseen?
Älytrainerit yhdistetään yleensä bluetoothin avulla (tai ant+-anturilla). Mikäli olen oikein ymmärtänyt, eri valmistajien ohjelmat ja vempeleet keskustelevat varsin sujuvasti toistensa kanssa, mutta omien laitteiden yhteensopivuus kannattaa toki tarkistaa etukäteen.
Tacx on Garminin omistama, joten ainakin saman konsernin laitteet yhdistyvät supersujuvasti. Kun trainerin napsautti päälle, se näkyi välittömästi Garminin ajotietokoneessa ja urheilukellossa. Kummastakin laitteesta voi myös säätää vastusta ja ajaa erilaisia harjoituksia, esimerkiksi FTP-testin.
Myös trainerin yhdistäminen Zwiftiin oli helppoa läppärin bluetoothin kautta. Kannattaa kuitenkin olla tarkkana, että traineri ei ole jo yhdistynyt esimerkiksi ajotietokoneeseen, kun yrittää parittaa sitä Zwiftin kanssa, silloin Zwift ei löydä traineria. Sykevyön yhdistäminen Zwiftiin on ollut minulle jostain syystä hankalaa, joten olen käyttänyt virtuaalimaailmassa ajaessa samalla ajotietokonetta, jossa olen seurannut sykettä.
Millainen setup kannattaa olla Zwiftille tai muulle palvelulle? Telkkari, tietokone, pädi, kännykkä?
Itse olen tilanpuutteen takia tyytynyt ratkaisuun, jossa minulla on Zwift tietkoneella ja tietkone jakkaralla pyörän edessä. Se tosin tarkoittaa sitä, että minun on pakko pitää polkiessa silmälaseja, jotta näen ruudulle. Jotkut hurjat ajavat kuulemma pelkästään kännykän ruudulta, osalla taas on kotiteatteritason setup.
Läppärillä olevan Zwiftin ja trainerin voi yhdistää myös kännykkäapplikaation kautta. Applikaatiossa voi myös ilmeisesti esimerkiksi chatata ajokavereiden kanssa ajaessaan, itse en ole moista ominaisuutta vielä kaivannut.
Kuuluuko trainerista kova ääni?
Täysin äänetöntä ajelu ei ole, mutta hurina on ainakin omassa vempeleessäni tasaista ja sulautuu kanssa-asujien mukaan nopeasti taustalle. Pyörää kannattaa myös huoltaa sisäkaudella, sillä kaikenlaiset nitinät ja natinat tai ketjun rohinat kuuluvat sisällä paljon terävämmin kuin ulkona. Lisää desibelejä tulee ähisevästä ja huohottavasta kuskista, sillä sisällä ajaessa tulee kuuma ihan uudella tavalla.
Onko trainerilla ajaminen kivaa?
On, yllättävänkin kivaa! Olen nyt ajanut sisällä useamman kerran viikkoon. Parasta on ehdottomasti aikatehokkuus ja se, että ei tarvitse pukea muuta kuin pyöräilyhousut, treenirintsikat ja pyöräilykengät. Ja on toki kiva suunnata kohti kevättä ja ulkopyöräilykauden alkua kun tietää, että ei tarvitse lähteä ihan nollista.
Trainerin speksailu tuntui tuskastuttavalta, mutta sen jälkeen kun on valinnan tehnyt ja pyörän kerran asentanut laitteeseen, ei hommaa tarvitse sen enempää miettiä. Toisinaan ajelen rauhallisen pk-lenkin podcastia kuunnellen ja vastusta ajotietokoneesta säätäen, toisinaan käyn ajamassa atk-maailmassa jonkun napakan mäkisen reitin tai teen ohjatun harjoituksen. Porukkalenkeille tai virtuaalikisoihin en ole vielä osallistunut, mutta ehkä vielä joskus!
Viisi sattumanvaraista huomiota trainerilla ajamisesta
- Pese pyörä huolellisesti ennen kuin laitat sen kiinni traineriin. Siis oikeasti huolellisesti, ei niin kuin minä. Luulin että pyörä on puhdas, mutta nyt olen joutunut tuijottelemaan rapaista pyörää sohvan vieressä kuukausitolkulla. Siistein lopputulos tulee, jos uusii sekä pakan että ketjut operaation yhteydessä.
- Paikallaanpyöräily saattaa aluksi tuntua kropassa, kun luonnollista asennon vaihtelua tulee vähemmän kuin ulkona. Voi olla hyvä idea ajaa kroppaa sisään vähitellen eikä heti alkaa ajaa satojen kilometrien lenkkiä.
- Sisällä tulee tosi kova hiki lyhyenkin treenin aikana. Tuuletin on hyvä idea, ja sekä lattian että pyörän suojaaminen hieltä on tarpeen. Hikipyyhe on must!
- Jos polkeminen käy tylsäksi, sisällä on helppo viihdyttää itseään. Olen kuunnellut podcasteja, katsellut Youtubea, lukenut kirjaa (varo hikeä) ja suunnitellut kauppalistaa miehen kanssa ajaessani.
- Jos ajaa vähissä vaatteissa pimeään aikaan suoraan ikkunan edessä kirkkaissa valoissa, kannattaa muistaa että ajoshow näkyy myös naapuriin.
// Lisää ajohommia ja muita hommia Instagramissa: @lottapumpui //
Vastaa