Olen harrastanut tanssia abauttirallaa 30 vuotta. Se näkyy tosi vähän missään.
Minulla ei oikein ole rytmitajua. Heittäytyminen pikkuisen ahdistaa.
Ja olen AINA tanssinut yksin.
Tältä pohjalta olikin sitten tosi kiva lähteä tanssimaan miehen kanssa parina kizombaa.
Kizomba on lähekkäin tanssittava sensuelli tanssi, jota kutsutaan myös Afrikan tangoksi. Miksi juuri kizomba? Koska olen hidas, eli ei sambaa. Koska olen leikkisä, ei vakioita. Koska olen, jälleen kerran, hidas, ei lattareita.
So kizomba it is. Lisäksi olin kokeillut sitä aiemmin, ja se oli aika jees.
Näin se meni:
Viisi minuuttia sisällä ja jo ahdistaa. Ensimmäinen tehtävä on halata läheisesti muita, kiertävässä ringissä. Ärsyttää olla vaikea ihminen, mutta emme kierrä. Halaamme miehen kanssa vain toisiamme koko viiden tai kymmenen minuutin ajan.
Sen jälkeen seuraa askelkuvio, ja toinen, kenties kolmaskin. Ne menevät “ihan jees”.
Neljäs, viides, kuudes ja kaikki siitä eteenpäin: voi morjens.
En osaa, ahdistaa.
Sen lisäksi joudun ensimmäisen kerran toden teolla tekemisiin konseptin “paritanssi” kanssa.
Sitähän luulisi että se on oikein rattoisaa. No ei todellakaan ole!
Aloitetaan nyt ihan siitä, että miehen varpaankynsi hakkaa omaan varpaaseen ihan koko hemmetin ajan. Ja tunnetusti miesten varpaankynnet on sitä kamaa mitä Wolverinen kynnet. Au. (Joo meillä ei ollut kenkiä. Eikä oikein rytmitajuakaan, ainakaan minulla.)
Mutta turhauttavinta on se, että kun vaikea askelkuvio onnistuu itsellä, se ei onnistu miehellä. Kun se onnistuu miehellä, alkaa itse sekoilla.
En tiedä mikä hitto siinä on, mutta yhtaikaa ei vaan voi onnistua!
Ehkä vika oli siinä, että askelkuvioita oli yksinkertaisesti liikaa. Tanssitunneissahan on sellainen juttu, että IKIMAAILMASSA et pääse alkeistunnille, jossa muut olisivat alkeistasoa. En tiedä mistä se johtuu, mutta joka ikisellä tunnilla on aina tosi kovatasoista porukkaa.
Ja koska muut osaavat, eteenpäin mennään heidän tahdissaan. Tällainen hitaampi ja rytmiongelmaisempi jää samantien jälkeen. Turhauttavaa.
Sitä tämä kizomba-kokeilu ennenkaikkea oli, turhauttavaa. Liikaa kuvioita, liian nopeasti ja kaikki muut osasivat heti kaiken.
Muutaman tunnin intensiivikokeilun jälkeen olimme niin poikki, että emme jaksaneet edes mennä kaljalle toipumaan.
Tästä kizombatestistä on jo monta kuukautta. Niin kauan vei toipua järkytyksestä, mutta uskaltauduimme kokeilemaan myös argentiinalaista tangoa. Se meni tosi paljon paremmin – palaan asiaan!
Seuraathan jo instagramissa @fitnessfuhrer!
1 Pingback