Reissusta on kohta jo vuosi, mutta postaus on vihdoin livenä! Vinkit bikepacking-reissulle Latviaan: miten perille, missä yöpyä, mitä nähdä, mitä ottaa huomioon?
Miksi pyöräretkelle Latviaan?
Latvia valikoitui reissukohteeksi oikeastaan sattumalta. Suomi, Gotlanti ja Viro ovat jo tulleet tutuiksi, ja halusimme löytää läheltä paikan, jonne pääsisi kätevästi lentämättä. Myös kohtuullinen hintataso oli tärkeä houkutin.
Miten matkustaa Latviaan pyörän kanssa?
Helpointa ja halvinta reissuun lähteminen on niin, että hyppää Helsingistä Tallinnan-lauttaan, ajelee muutaman kilometrin Tallinnan bussiasemalle ja sieltä nousee Riikaan suuntaavan bussin kyytiin. Meno-paluulle lauttoineen ja busseineen taisi tulla hintaa noin 80 euroa per nuppi.
Lux Express on pyörämatkailijalle huippuhyvä bussioperaattori: busseja menee moneen paikkaan lukuisia kertoja päivässä, liput voi ostaa kätevästi ennakkoon netistä, pyörän kuljettaminen on ilmaista (pyöräpaikka pitää varata lippua ostaessa, koska bussiin mahtuu vain neljä pyörää), lähdön siirtäminen on ilmaista ja mikä parasta, pyörä laitetaan bussin tavaratiloihin kuljetuksen ajaksi, ei taakse roikkumaan. Lux Expressin bussit ovat muutenkin huippuja: jokaisessa penkissä on oma tv-ruutu samaan tyyliin kuin pitkän matkan lentokoneissa, ja bussissa on myös ilmainen kahvikone. Bussi Tallinnasta Riikaan maksoi muistaakseni 16 euroa ja kesti 4,5 tuntia. Riiassa bussi menee aivan keskustaan, josta pääsee jatkamaan esimerkiksi pidemmälle Eurooppaan bussilla tai hyppäämään esimerkiksi Eurovelo 10 tai 13 -reiteille.
Bussiasemalla pitää pyytää kuskia laittamaan pyörä bussiin sisään. Menomatkalla Tallinnasta pyörämme saivat kokonaan oman lokeronsa bussista, paluumatkalla ne laitettiin samaan tilaan laukkujen kanssa. Laukkujakaan ei tarvinnut pyöristä purkaa. Jos runko on herkkä, kannattaa laittaa väliin jotain kangasta, sillä pyörän kiinnitys pystyyn tapahtuu perinteisillä mustekaloilla. Likaisemman pyörän saa myös erilliseen pyöräpussiin.
Minne pyöräretkeilijän kannattaa suunnata Latviassa?
Latviassa on noin 150 pyöräreittiä, joita voi tutkailla tästä kartasta. Maan läpi kulkee myös kolme Eurovelo-reittiä.
Emme tehneet kovinkaan tarkkaa reittisuunnitelmaa ja muutimme lennossa suunnitelmaa kelien takia. Olimme reissussa heinäkuussa matkustuspäivät mukaan lukien yhdeksän päivää, mutta lyhensimme Latvian länsirannikolla vietettyä aikaa kaatosateiden ja ukkoskuurojen takia.
Alun perin ajatuksenamme oli ajaa Riiasta länteen rannikkoa pitkin aina Ventspilsiin asti, josta kääntyisimme takaisin Riikaa kohti, olla yö pääkaupungissa, ja tehdä toinen luuppi itään, josta etsisimme tiemme Viron puolelle joko Pärnuun tai Tarttoon, josta nappaisimme bussin takaisin Tallinnaan.
Sateiden takia jätimme Ventspilsin väliin ja koukkasimme hieman Jurmalan jälkeen sisämaahan, ja kuljimme Kemerin kansallispuiston kautta takaisin rannikolle. Sieltä palasimme Riikaan, josta ajoimme itään Gaujan kansallispuistoon, sieltä vanhaan rautatielinjaan tehtyä pyöräreittiä (ks. seuraava kohta) Latvian ja Viron rajalle, sieltä Pärnuun ja lisälenkkinä Kihnun saaren Viron puolella. Kilometrejä kertyi noin 900.
Latviassa kannattaa tutustua ainakin länsirannikkoon ja kansallispuistoihin. Riiasta on vajaat parikymmentä kilometriä pyörällä turistien suosimaan Jurmalaan, jonka jälkeen asutus muuttuu varsin harvaksi ja telttailumahdollisuudet lisääntyvät. Rannikkoa pitkin voi ajella vaikka Liettuan rajalle asti.
Rannikolla on paljon hienoja luontokohteita, mutta monessa niistä on leiriytyminen kielletty (lisää leirintävinkkejä alempana). Monessa kohtaa polkuja ja hiekkateitä kulkee aivan rannan tuntumassa, mutta hiekka on todella upottavaa ja pehmeää (lisää tiehuomioita alempana). Usein hiekka oli kovempaa suoraan rannalla vesirajassa kuin sisämaassa, jossa kokemus oli usein kuin upottavassa hiekkalaatikkohiekassa ajaminen.
Hienointa, joskin raskainta, polkeminen oli Gaujan kansallispuistossa, jossa sai yhdistettyä luonnossa polkemisen hienoihin keskiaikaisiin kaupunkeihin Siguldaan ja Cesikseen linnoineen.
Riian itäpuolelle jäävä kansallispuisto levittäytyy Gauja-joen molemmin puolin, ja reittivaihtoehtoja on monia. Osa reiteistä oli merkattu myös retkipyöräilyyn sopivaksi, mutta upottava hiekka, mutaurat ja juurakot saivat hetkittäin toivomaan, että alla olisi maastopyörä gravelin sijaan. Kansallispuistossa on paljon kalkkikiviluolia, jyrkkiä joentörmiä ja muutama aivan huippuhieno leirintäpaikka. Nousu kansallispuistosta Siguldaan eli “Latvian Sveitsiin” oli pitkä, ja nousumetrejä kertyy kansallipuistossa paljon enemmän kuin tasaisella rannikolla. Gaujan kansallipuistosta matkaa voi jatkaa esimerkiksi Tarttoon tai kääntyä takaisin rannikolle kohti Viron rajaa.
Jos on polkemishaluja ja aikaa, tekisin reissun niin, että ajaisin Virosta Latviaan, Gaujan kansallispuiston kautta Riikaan, sieltä Ventspilsiin ja sieltä lautalla Ruotsiin Nynäshamniin, josta pääsee lautalla Gotlantiin. Sieltä kierätisin Gotlannin rannikkoreitin, ja sitten Tukholman kautta takaisin Suomeen.
Millaisia teitä Latviassa on?
Latvia tarjoilee pyörämatkailijoille aivan kaikkea. Oli upeita tyhjiä hiekkatiebaanoja, suloisia metsän keskellä risteileviä reittejä ja yhden kaistan levyistä valtatien piennarta (jossa siis saa ajaa ihan luvan kanssa) – ja niiden vastapainoksi upottavaa uimarantahiekkaa keskellä maata, paikat hampaista irrottavaa nimismiehenkiharaa ja sekavia tietöitä.
Latviassa kannattaa suhtautua varauksella merkintöihin pyöräreiteistä tai kevyeen liikenteen väylistä. Ne voivat nimittäin tarkoittaa ihan mitä vain täydellisistä baanoista umpeen kasvaneisiin kinttupolkuihin. Toisinaan tien varressa oli merkki kevyeen liikenteen väylästä, mutta ei väylää laisinkaan!
Green Railwayt eli vihreät rautatiet ovat entisten junaratojen tilalle tehtyjä pyöräbaanoja, jotka ainakain paperilla kuulostavat erinomaiselta vaihtoehdolta pyörämatkailijalle. Päädyimme reitille, joka vie Gaujan kansallispuiston lähellä olevasta Valmierasta (erinomaisen Valmiermuiza-oluen kotikaupungista!) Ainaziin lähelle Viron rajaa. Mainoskuvissa reiteillä polki hymyileviä ihmisiä hyvin huolletuilla baanoilla, mutta todellisuus oli jotain aivan toista: opasteet olivat parhaimmillaankin sekavia, muutaman kerran reitti vei suoraan perunapellon läpi, ja välillä reitti oli polveen asti ulottuvan tiheän kasvillisuuden peitossa. Kun 40 kilometrin ahkeroinnin jälkeen totesimme, että vielä olisi toinen samanmoinen edessä, päätimme reitittää loppumatkan hiekka- ja asvalttiteiden kautta. Tällä reitillä sitten osuimme toiselle rautatiereitille, joka oli erinomaisessa kunnossa! Sitä, millä logiikalla ja frekvenssillä reittejä huolletaan, emme saaneet selville.
Missä pyöräretkellä voi olla yötä? Saako Latviassa telttailla?
Latviassa on voimassa samankaltaiset jokaisen oikeudet kuin meilläkin, eli telttailla saa, jos ei ole suoraan jonkun pihassa tai alueella, jolla leiriytyminen on erikseen kielletty. Rannikolta on helppo löytää telttapaikkoja, mutta kuten aina, kaikkein hienoimmissa luontokohteissa yöpyminen on yleensä kielletty. Leirintäalueita ja erilaisia mökkikomplekseja on etenkin rannikolla melko tiheään.
Gaujan kansallispuistossa oli todella hienoja leiripaikkoja laavuineen ja tulentekomahdollisuuksineen (tosin halkoja emme löytäneet). Hienoin bongaamamme leiripaikka oli Katlapu Iesis -niminen paikka, jossa tosin kävimme vain uimassa ja ahtamassa napamme täyteen sinivatukoita joentörmän pensaista. Aivan Siguldan lähellä, joen toisella puolella, oli mainio ilmainen leiriytymispaikka, ja saimme illalla kuunnella Siguldan linnassa järjestettyä konserttia. Luontokohteita ja niiden leiripaikkoja löytyy hyvin Dabas Takas -sovelluksesta, joka tosin on vain latviaksi.
Onko pyöräilijän helppo löytää palveluita?
Etenkin kesäisin palveluita (ravintoloita ja kauppoja) on runsaasti, eli monen päivän eväitä ei tarvitse kantaa mukana. Pienemmissä paikoissa ei puhuta useinkaan englantia, mutta venäjän sanastoa mieleen palauttaen ja Google Lensin kääntäjää käyttäen lounaan tilaaminen onnistui pikkukylissäkin. Ruoista jäi erityisesti mieleen latvialainen perinnekeitto, joka on ikään kuin rosollia, johon on lisätty vettä ja murustettua kananmunaa.
Vaikka latvialaiset ovatkin hieman jäyhiä ja palvelu on turistipaikkojen ulkopuolella välillä vähän neuvostohenkistä, olivat kohtaamamme ihmiset hirvittävän avuliaita, vaikka yhteistä kieltä ei olisikaan . Miialta katkesi pinna vähän Valmieran ulkopuolella, ja paikallinen pyörämekaanikko korjasi ystävällisesti kiekon vielä sulkemisajan jälkeen. Riian lähellä saimme pyöräkaupasta lainattua hieman ketjuöljyä, kun sateessa ja pehmeässä hiekassa ajaminen oli syönyt kaiken öljyn jo muutamassa päivässä.
Lopputuomio: Kannattaako lähteä pyöräretkelle Latviaan?
Ehdottomasti! Kelit tekivät reissusta hieman haastavan, mutta kaiken kaikkiaan reissu oli hauska ja hankalimmillaankin mielenkiintoinen. Jos kotimaa ja Viro on jo kaluttu, kannattaa otta bussi alle ja lähteä tutkimaan Latviaa pyörän selästä!
Iskikö pyöräretkikuume? Tsekkaa myös nämä:
Yhden yön kohteita Helsingistä
Pyöräretki Nuuksioon
Pyörällä Gotlannissa
Saimaan ja Puumalan pyöräreitit
Läntinen Uusimaa, Teijo ja Raasepori
Yhden yön retki Kytäjälle
Vastaa