Vaikka muuten uskonkin siihen, että elämä muuttuu vanhenemisen myötä paremmaksi, on muutama asia ikääntymisessä aivan hanurista. Tässä muutama asia, joiden valossa ehkä sittenkin kaipaan olla vielä kevätvarsaiässä.
Lämmittely
Ennen: Kirmasin liikkeelle kylmiltäni kuin nuori gaselli (tai siis olisin kirmannut useamminkin mutta keskityin enemmän kaljanjuontiin kuin urheiluun).
Nyt: Treenin ensimmäiset 20 minuuttia kuluu jäykkien nivelten lämmittelyyn. Hikijumpan jälkeen pääsee lopulta kyykkyyn ilman polvien narinaa.
Palautuminen
Ennen: Väsymys ja uupumus ovat vain luonteen heikkoutta!
Nyt: Palautuminen leviää yhä useammalle elämänalalle. On palauduttava treenaamisen ohella miljoonasta muustakin asiasta: työstä, reissuista, viikonlopun sosiaalisista menoista, ostosretkestä.
Syöminen
Ennen: Oli aivan normaalia unohtaa syöminen ja havahtua vasta illalla siihen, että on nälkä.
Nyt: Nälkä iskee välittömästi edellisen aterian jälkeen. On syötävä aamiainen, välipala, lounas, välipala, välipala, päivällinen, iltapala, iltapala ja pientä syötävää ennen nukkumaanmenoa.
Ryypiskely
Ennen: Pääsiäisen neljän päivän rymyputki kiljupunkkareiden kanssa ja siitä suorilta töihin tiistaina? Ei ongelmaa!
Nyt: Maailmanluokan kaksipäiväinen krapula parista oluesta sekä henkinen paha olo viikoksi.
Valvominen
Ennen: Tein kolmea duunia ja opiskelin, minkä vuoksi aika alkoi olla kortilla. Jostain piti karsia, niin päätin vähentää yöunia alle kuuteen tuntiin. Homma toimi yllättävän hyvin ja yllättävän pitkään.
Nyt: Ilman kahdeksan tunnin unia olen kitisevä pikkulapsi tai elävä kuollut, väsymyksen asteesta ja saamani kofeiinin määrästä riippuen.
Haluaisinko olla taas nuori! En todellakaan! Jos pitää valita elämänkokemuksen ja rälläämiskyvyn välillä, otan ilolla ensimmäisen.
Vastaa